Yiquan on ainutlaatuinen meditatiivisen liikunnan muoto. Sen keskeinen harjoitus, “seisomismeditaatio” (kiinaksi zhan zhuang), on “liikettä ilman liikettä”. Yiquanissa mieli keskitetään erilaisiin mielikuviin, jotka saavat aikaan kehossa pientä mikroliikettä, joka ei juuri näy ulospäin. Yiquanin mielikuvat ovat nk. motorisia mielikuvia (liikemielikuvia), jotka aktivoivat motorista aivokuorta, jotka puolestaan välittävät hermoston kautta käskyjä kehon lihas-jänne-faskia verkostoon. Säännöllisen harjoittelun tuloksena tämä hermotus punoo koko kehon lihas-jänne-faskia verkoston yhteen, jolloin se kykenee toimimaan kokonaisuutena. Tällöin kehon kaikki lihakset, nivelet ja jänteet tekevät työtä optimaalisella tavalla.
Yiquanin harjoitusprosessi
Seuraavaksi oma tapani kuvata yiquanin harjoitusprosessia.
1. Jaan yiquan harjoittelun karkeasti kahteen osaan, a) terapeuttiseen/terveydelliseen osaan sekä b) urheilulliseen/atleettiseen osaan, riippuen siitä mitä harjoittelija haluaa harjoittelultaan. Tämä jako on keinotekoinen, mutta hyödyllinen harjoitelun kannalta.
2. Jaan seisomisharjoitteluprosessin kolmeen osaan, a) rentoutumiseen, b) rakenteeseen ja c) sisäiseen liikkeeseen. Tämä jako on keinotekoinen, sillä kun seisomaharjoittelu on sisäistetty, kaikki nämä vaiheet on integroitu toisiinsa. Oppimisen kannalta on kuitenkin hyödyllistä tiedostaa, että harjoittelussa on erilaisia vaiheita ja painotuksia, joihin voi harjoittelussa keskittyä.
3. Jaan voimankoittoharjoittelun kahteen osaan: a) osittaiseen voimankoittoharjoitteluun ja b) varsinaiseen voimankoittoharjoitteluun.
4. Räjähtävänvoiman harjoittelussa (fali) on useita erilaisia harjoitusmenetelmiä falin kehittämiseksi.
Terapeuttinen seisomisharjoittelu
Mikäli ihminen hakee harjoittelultaan rentoutumista, rauhoittumista, terveydellisiä hyötyjä ja/tai meditatiivista kokemusta harjoittelu kannattaa suunnata etupäässä rentoutumisseisontaharjoitteluun. Tällöin riittää perustavanlaatuinen tasajalka seisomisharjoittelu (esim. san yuan asennossa, “pidellään paperipalloa sylissä”), jossa mieli keskitetään rentouttaviin kehomielikuviin, kuten siihen, että lämmin vesi, tuuli tai valo valuu kehon jokaisen sopukan läpi ja sulattaa pois jännityksia kehosta ja mielestä. Tällä tavalla harjoittelu parantaa ryhtiä, avaa hengityksen luonnolliseksi vatsahengitykseksi sekä rauhoittaa mieltä ja elintoimintoja aktivoimalla parasympaattista hermostoa. Tällainen harjoittelu on aina hyödyllistä ja se vahvistaa kehoa ja tuo hyvää oloa.
Urheilullinen seisomisharjoittelu
Mikäli harjoittelija on kiinnostunut harjoittelemaan yiquania syvällisemmin ja/tai hän haluaa kehittää urheilullista/atleettistä kykyään, edelläkuvattu terapeuttinen seisomisharjoittelu ei yksin riitä. Se on kuitenkin myös atleettisen yiquan harjoituksen kivijalka, joka päälle muut yiquanin harjoitukset ja kyvyt rakentuvat. Tähän soveltuvat parhaiten erilaiset sivuttaisseisontaasenossa (jijizhueng) tehtävät seisomis, voimankoitto ja räjähtävänvoiman herjoitukset. Kaikki yiquanin kamppailulaji sovellutukset perustuvat tämän alueen kehittämiseen.
Rakenne
Kun harjoittelija on saavuttanut riittävän rentoutuneisuuden tilan terapeuttisessa seisomisharjoituksissa hän voi alkaa etsiä parempaa rakennetta. Hyvässä rakenteessa keho punoo yhteen lihasten, jänteiden ja faskiaverkoston muodostaman rakennelman, jossa eri osaset tukevat toisiaan. Tällöin kokonaisuus on huomattavasti vahvempi kuin erillisten osien summa. Hyvä rakenne jakaa paineen (maan vetovoiman tai toisen henkilön aiheuttaman) tasaisesti koko kehoon. Tällaista rakennelmaa kutsutaan esimerkiksi sillanrakennuksessa nimellä tensegrity. allaolevat videot saattavat auttaa rakenteen idean ymmärämisessa:
Sisäinen liike
Kun rentoutuminen ja rakenne yhdistetään motorisiin liikemielikuviin saadaan aikaan sisäinen liike. Tämä harjoitus on Yiquanille tunnusomainen ja se erottaa yiquanin muista kiinalaisista lajeista, joissa tehdään seisomisharjoituksia. Liikemielikuvissa pyritään liikuttamaan (tai estämään liikettä) raskasta esinettä kuten puuta, jousia, kuminauhaa samalla kun pyritään kehollisesti tuntemaan niiden aikaansaama vastus, sekä samanaikaisesti pysymään hyvin rentona. Tällainen “sisäinen ristiriita” saa aikaan voimakkaan hermostollisen kokemuksen, jossa koko keho alkaa lämmetä ja “väristä”. Tästä vastavoimien ristiriidasta syntyy sisäinen liike, jossa samanaikaisesti pyritään liikkumaan ja ehkäisemään liike. Tällöin koko hermosto-lihaksisto yhteys vahvistuu, sillä hermosto pumppaa koko ajan liikekäskyä kahteen suuntaan. Ellei harjoittelija ole tehnyt riittävästi rentoutumisseisomista, tämä harjoitus väsyttää nopeasti. Kun kyky rentoutumiseen on riittävä, tämä harjoitus on hyvin energisoiva ja voimistava.
Voimankoitto harjoittelu
Seuraava askel harjoitteluprosessissa on sisäisen liikkeen ulkoistaminen, eli nyt sama liike, joka edellisessä vaiheessa pidettiin kehon sisällä hermotuksena, otetaan nyt ulos ulkoiseen liikkeeseen. Opetan oppilailleni useita eri tapoja tehdä osittaista voimankoittoa ennen siirtymistä varsinaiseen voimankoittoharjoitteluun. Tämä on mielestäni tehokkaampi ja nopeampi tapa saada kiinni koko kehon alkuperäisestä voimasta (hunyuanli), jota yiquanissa haetaan.
Räjähtävä voima, fali
Fali on yksi yiquan harjoitteluprosessin kulminaatio ja samalla myös testi omasta tekemisestä. Jos harjoittelun eri vaiheissa on tehnyt virheitä, ne näkyvät nyt, sillä voiman räjäytys vaatii, että edellä mainitut vaiheet on tehty riittävän hyvin. Voiman räjäytys on atleettinen suoritus, joka vaatii onnistuakseen taitavaa kehon koordinaatiota ja yhtenäisyyttä. Tällöin koko keho toimii yhtenäisesti ikäänkuin suurena jousena, joka tuottaa voimaa haluttuun suuntaan.
Liikkumisharjoittelu
Yiquanin perusliikkumisharjoittelu tunnetaan nimellä kitka-askel. Siinä haetaan jalkoihin samankalataista vastuksen tunnetta kuin voimankoittoharjoittelussakin. harjoittelijan edistyessä askeltyö muuttuu pikkuhiljaa vapaammaksi ja muodottomammaksi. Tällä videolla mestari Zhang demonstroi vapaa liikkumistaan:
Pariharjoittelu
Yiquanissa on myös tuishou (push hands) pariharjoituksia, joiden tarkoituksena on harjoitella kaikkia aikasemmin lueteltuja asioita, mutta nyt parin kanssa. Pariharjoittelu ei kuulu opettamaani yiquan perusharjoitteluun.
Yiquaniin kuuluu myös erillisiä kamppailuharjoituksia, mutta ne eivät ole osana opettamaani yiquanin perusharjoittelua.
Yiquanin historiaa
Yiquanin historiaa- sivu pohjautuu yiquan opettajani Zhang Changwangin kirjaan “Tie terveyteen ja hyvinvointiin”, toimittaneet Juha Leino ja Pasi Pölönen.
Yiquan’in loi mestari Wang Xiangzhai. Hän syntyi vuonna 1885 Kiinassa Hebei’n maakunnassa, Shen’in piirikunnan Weilin’in kylässä. Hän kuoli heinäkuussa 1963 Tianjin’issä 78 vuoden ikäisenä. Elämänsä loppupuolella hän antoi itselleen lempinimen ‘Maodun-laoren’ eli suomeksi ‘ristiriita-vaari’.
Xingyi Quan
Yiquan pohjautuu toiseen sisäiseen kiinalaiseen taistelulajiin, Xingyi Quan’iin (Muoto-mieli nyrkkeily). Xingyi-tyylin alkulähteet ulottuvat noin 700 vuoden taakse historiaan Song dynastian aikaan, sillä Xingyi’n sanotaan olevan marsalkka Yue Fei ‘n kehittämä. Yue Fei oli aikansa suuri sotapäällikkö ja lukeutuu kiinalaisten, nimenomaan han-kansan, kansallissankarien joukkoon. Xingyi’n lisäksi pari muutakin kiinalaista nyrkkeilytyyliä jäljittävät juurensa Yue Fei’hin.
Yiquanin perustaja Wang Xiangzhai
Guo Yunshen oli kuuluisa Xingyi Quan mestari. Guo Yunshen otti vanhoilla päivillään viimeiseksi oppilaakseen erään ystävänsä pojanpojan, Wang Xiangzhai ‘n. Wang oli nuorena fysiikaltaan heikko ja sairaalloinen ja hänen isoisänsä toivoi Xingyi’n harjoittelun vahvistavan poikaa. Wang Xiangzhai harjoitteli ahkerasti. Lisäksi hän oli luonnostaan älykäs ja nopea oppimaan. Mestari Guo mieltyi nuoreen suojattiinsa, opetti hänelle Xingyi’n “kirkkaimmat helmet” ja teki hänestä seuraajansa siitäkin huolimatta, että Guo’n kuollessa Wang oli vain neljäntoista vuoden ikäinen.
Seuraajansa Yao Zongxun’n mukaan Wang Xiangzhai ei katsonut kuuluvansa mihinkään yhteen taistelutaitojen koulukuntaan, koska hänen mielestään kaikilla kiinalaisilla taistelutaidoilla oli ollut oma loiston ja kukoistuksen aikansa ja jokaisella mestarilla omat hyveensä, tietämyksensä ja erikoisuutensa.
Opittuaan Guo Yunshen’iltä Xingyi Quan’in kaikkein puhtaimmaksi jalostetun ytimen Wang Xiangzhai ymmärsi, että taistelulajien sydän oli voima ja sen nopeus ja jatkuva muutos. Wang ei tästä syystä koskaan tarkastellut taistelutaitoja liike liikkeeltä, osina tai yksityiskohtina, vaan etsi niistä niiden ydintä, perimmäistä ajatusta ja periaatteita.
Vuosisadan alussa mestari Wang vieraili Kiinan eri maakunnissa asuvien mestareiden luona syventääkseen ja laajentaakseen ymmärtämystään. Henan’issa vieraillessaan Wang luonnollisesti myös vieraili kiinalaisten taistelutaitojen “Mekassa” eli Songshan’in Shaolin luostarissa. Siellä Wang Xiangzhai kohtasi munkin nimeltään Heng Lin. Heng Lin oli Xinyi Quan’in perinteen jatkaja. (Xinyi Quan on Xingyi Quan’in toinen nimi. ‘Xin’ tarkoittaa sydäntä.)
Heng Lin oli isokokoinen mies ja hänen taistelukykynsä tunnettiin ympäri Kiinaa Wang Xiangzhai’n ollessa pienikokoinen ja ulkoisesti hintelä. Wang’in ja Heng’in jakaessa kokemuksiaan taistelutaidoista heidän välilleen kehittyi kuitenkin syvä kunnioitus toistensa taitoja kohtaan. Wang Xiangzhai viipyi noin kuukauden verran Heng Lin’in luona Shaolin luostarissa. Yao Zongxun’in mukaan Wang’in vierailu Shaolin luostarissa oli erittäin tärkeä tapahtuma Wang’in kehityksessä.
Vuonna 1918 Wang Xiangzhai alkoi opettaa armeijan taistelutaitokoulussa Fuzhou’ssa. Samalla hän kuitenkin vieraili useiden Hunan’issa ja Hubei’ssa asuvien mestareiden luona syventäen tietämystään ja keräten aineistoa taistelulajeista. Taistelulajien lisäksi Wang Xiangzhai perehtyi perinpohjaisesti kiinalaiseen lääketieteeseen, vanhoihin terveysharjoituksiin sekä Buddhalaiseen ja Taolaiseen perinteeseen.
Yiquanin luominen
Wang Xiangzhai’n tutkimustyö kulminoitui 1920-luvun puolivälissä Yiquan’in luomiseen. Yiquan, jossa Wang Xiangzhai tiivisti vuosien harjoittelun ja tutkimuksiensa kautta saamansa ymmärtämyksen, oli radikaalisti erilainen kuin muut kiinalaiset taistelutaitokoulukunnat. Wang Xiangzhai kyseenalaisti vuosisatoja vallinneen harjoittelukäytännön, jossa taistelulajeja harjoiteltiin asento asennolta, liike liikkeeltä erilaisissa liikesarjoissa. Yiquan’issa luovuttiin kaikesta muodosta ja mekaanisesta yksittäisten ruumiinosien harjoittamisesta. Wang Xiangzhai’in mukaan “taistelutaidossa ei ole muotoa, jos onkin muoto se on muodoton, tyhjä”.
20- ja 30-luvun taitteessa Wang Xiangzhai muutti Shanghai’hin ja jatkoi Yiquan’in kehittämistä. 30-luvun lopulla Wang Xiangzhai saapui Pekingiin. Yiquan’in asennot olivat tällä välin muuttuneet yhä korkeammiksi ja luonnollisemmiksi.
Haastajia
30-luvun lopulla Pekingiläinen taistelulajimestari Hong Xu Ru lähestyi Wang Xiangzhai’ta tunnustellakseen tämän voimankäyttöä. Hämmästyksekseen Hong päätyi lattialle kerta toisensa jälkeen. Hong pyysi välittömästi, että Wang ottaisi hänet oppilaakseen. Vasta harjoiteltuaan Wang Xiangzhai’in kanssa Hong Xu Ru ymmärsi, mistä kiinalaisissa taistelutaidoissa oli todella kyse. Hong oli niin vakuuttunut Wang Xiangzhai’n kyvyistä, että hän kehoitti omia oppilaitaan hakeutumaan Wang’in oppiin. Yksi Hong Xu Ru’n oppilaista oli Wang Xiangzhai’in mantelin perijä, Yao Zongxun.
Wang Xiangzhai’in uusi ymmärtämys ja näkökulma taistelulajeihin synnytti luonnollisesti myös paljon vastustusta varsinkin perinteisten lajien edustajien keskuudessa. Yhteentörmäys oli väistämätön. Niin Kiinasta kuin muistakin maista saapui taistelulajien mestareita testatakseen Wang Xiangzhai’n kykyjä. Kiinalaisten taistelulajien edustajien lisäksi mm. japanilaisia budo mestareita ja länsimaisen nyrkkeilyn edustajia saapui haastamaan Wang Xiangzhai’ta. Wang päihitti heidät kaikki. Haastajien joukossa ollut unkarilainen nyrkkeilynohjaaja, joka oli aikanaan voittanut ammattilaisnyrkkeilyn kevyen sarjan maailmanmestaruuden, kirjoitti tappionsa jälkeen The Times lehteen artikkelin nimeltään “Kokemuksiani kiinalaisesta taistelutaidosta”. Artikkelissa hän ylisti suuresti Wang Xiangzhai’n taitoja. Japanilainen kuudennen danin judoka ja painija Hachida Roichi saapui 40-luvun alussa koettelemaan voimiaan Wang Xiangzhai’n kanssa. Heidän käsiensä vasta koskettaessa Hachida Roichi huomasi lentävänsä ilman halki. Vasta osuessaan seinään hän putosi lattialle.
Toinen kuuluisa japanilainen, viiden danin judoka ja kolmen danin kendoka Tsui Kenichi (Sawai Kenichi) otteli Wang Xiangzhai’n kanssa sekä paljain käsin että aseella. Hävittyään molemmat ottelut hän pyysi saada oppia Wang’ilta. Lopulta Wang suostui ja antoi oppilaansa Yao Zongxun’in opettaa Sawaita. Japaniin palattuaan Sawai kehitti oman versionsa Yiquanista nimeltään Taikiken.
Yiquanin kasvu
40-luvulla Yiquan’in maine kasvoi ja Yiquan sai toisen nimensä eli ” Dachengquan (“Dacheng” tarkoittaa suurta saavutusta). Wang Xiangzhai’n maine kasvoi ja häntä haastateltiin lehdissä. 1947 Wang perusti Pekingissä Tai Miao puistossa (nykyisin “Työläisten kulttuuripalatsi”) “Kiinalaisten taistelulajien tutkimusyhdistyksen”. 1950 hänet nimettiin “Koko Kiinan urheilu – ja liikuntayhdistyksen” valmistavan komitean Wu Shu osaston johtoon.
50-luvun alussa Wang Xiangzhai keskittyi yhä enemmän tutkimaan ja opettamaan Yiquan’in terveyttä edistäviä ja sairauksia ehkäiseviä ja parantavia harjoituksia. Hänet myös kutsuttiin Hebei’n maakunnan kiinalaisen lääketieteen tutkimuskeskukseen opettamaan Yiquan’in seisontaharjoituksia.
Wang Xiangzhai omisti koko elämänsä Yiquan’in luomiselle ja kehittämiselle. Hän jätti jälkeensä kaksi teosta, “Yiquan Zheng Gui” (“Yiquan’in oikea tie”) ja “Quan Dao Zhong Shu” (“Kiinalaisen taistelutaidon ydin”). Nämä teokset ovat sekä Yiquan’in uusille sukupolville että muille taitelutaitoja harjoitteleville ihmisille arvokas henkinen perintö.
Yao Zongxun
Wang Xiangzhai’n seuraaja Yao Zongxun oli Pekingin Yanjing yliopiston (nykyisin Beijingin yliopisto) historian osaston opiskelija. Ihmisenä Yao oli vaatimaton, rehellinen ja päämäärätietoinen. Hän kunnioitti mestariaan kuin isäänsä ikään ja oli tovereidensa kanssa kuin veljiensä seurassa.
Wang Xiangzhai piti Yao Zongxun’ista tämän älykkyyden, oppimiskyvyn ja syvällisyyden vuoksi ja opetti hänelle oman tietämyksensä kaikkein parhaimman ja hienoimman aineksen. 40-luvulla Yao Zongxun edusti mestariaan otteluissa ja ohjasi tämän puolesta oppilaita.
Yao Zongxun omistautui täysin Wang Xiangzhai’n elämäntyön jatkamiselle ja Yiquan’in edelleen kehittämiselle ajattelematta koskaan omaa etuaan tai valittamatta omia vaivojaan. Hän käytti kaiken aikansa ja energiansa taistelutaitojen tutkimiseen ja oppilaidensa ohjaamiseen.
Yao Zongxun kehoitti oppilaitaan olemaan sitoutumatta mihinkään yhteen tiettyyn koulukuntaan tai sen edustamiin näkemyksiin, sillä kaikilla oppisuunnilla ja koulukunnilla on omat hyvät puolensa, joista voi oppia. Nykyaikaisten tieteellisten teorioiden valossa ja oman tutkimustyönsä pohjalta hän kehitti Yiquan’iä eteenpäin niin, että terveydellisten ja taistelutaidollisten painotusten lisäksi mukaan tulivat yhä selkeämmin sairaustiloja korjaavat terapeuttiset näkökohdat.
Hänen ansiostaan Yiquan’ille tyypillisten mielikuvaharjoitusten käyttö levisi Kiinassa muihinkin urheilu- ja liikuntamuotoihin.
Yao Zongxun kirjoitti kirjan nimeltä “Yiquan”. Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti Yiquan’in harjoitusmenetelmiä nykyaikaisten tieteellisten menetelmien valossa tarkasteltuna. Yao Zongxun oli esimerkki ja innoittaja muille taistelulajien tietä seuraaville ja jätti lähtemättömän jälkensä oppilaidensa mieliin. Zhang Chang Wang oli Yao Zongxunin parhaita oppilaita, jota hän opetti henkilökohtaisesti vuosikausia jopa asuen tämän kotona.
Opettajani mestari Zhang Changwang
Yiquan opettajani Zhang Changwang syntyi 27.11.1951 Pekingissä, Kiinassa. Hänet on mainittu Hongkongissa ilmestyneissä “Kuuluisia henkilöitä” ja “Kiinalaisia lahjakkuuksia” teoksissa.
Nuoruus ja Shaolinquan
Zhang Changwang aloitti 9 vuotiaana Shaolin Quan’in (Shaolin nyrkkeilyn eli Shaolin temppelistä peräisin olevan kiinalaisen taistelulajin) harjoittelun kuuluisan Shaolin mestarin Kong Zhao Xiang’in johdolla.
Mestari Kong oli alunperin toiminut Huabei’n viiden piirikunnan armeijan yksikön päävalmentajana ja hallitsi kaikenlaisten aseiden käytön aseettoman taistelun lisäksi. Hän kehitti armeijaa varten ns. ‘kahdentoista asennon pistinsarjan’. Mestari Kong oli myös perehtynyt kiinalaiseen lääketieteeseen ja hallitsi akupunktio-, jäsentenkorjaus- ja hierontatekniikat.
Zhang Changwang oli mestari Kong’in oppilas 17 vuotta aina mestarin kuolemaan saakka. Zhang kehittyi Shaolin Quan’issa ja erityisesti ‘Wu Tang Tui’ taidoissaan erittäin korkealle tasolle.
Yiquan
Mestari Kong’in kuoltua Zhang Changwang halusi edelleen syventää tietämystään taistelutaidoista. Hän tutustui erään ystävänsä välityksellä maineikkaaseen Yiquan mestariin Cui You Cheng’iin. Mestari Cui’n kanssa harjoitellessaan Zhang oppi ymmärtämään Yiquan’in kokonaisvaltaista, räjähtävää voimaa. Zhang oivalsi sisimmässään, että Yiquan’ssa kiteytyi taistelulajien ydin. Zhang alkoi tehdä Zhan Zhuang harjoituksia mestari Cui You Cheng’in johdolla ja tutustui tämän kautta myös kahteen muuhun Yiquan mestariin, Wang Bin Kui’hin ja Yao Zongxun’iin.
Pääasiallisesti Zhang Changwang harjoitteli mestari Yao Zongxun ‘in kanssa.Vanhoilla päivillään Yao vietti yli vuoden asuen Zhang’in kotona ja opetti häntä tiukasti ja päättäväisesti varmistaen täten, että Zhang päätyi omistamaan elämänsa Yiquan’iin perehtymiseen ja ymmärtämiseen. Muutettuaan pois Zhang’in kotoa mestari Yao kävi säännöllisesti joka perjantai opettamassa Zhang’ia tämän kotona.
Taistelija
Yao Zongxun oli hyväluontoinen ja miellyttävä mies mutta myös ankara opettaja, joka valitsi oppilaansa huolella. Yhdessä Zhang Changwang’in kanssa harjoitteli myös hänen pikkuveljensä sekä hänen ystävänsä Xia Chengqun. Kun Kiinassa vuonna 1982 alettiin järjestää San Shou- eli täyskontaktiottelukilpailuja, Zhang Changwang ja Xia Chengqun osallistuivat Yiquan’in valittuina edustajina kilpailuihin. Zhang voitti kevyen sarjan ja Xia raskaan sarjan mestaruuden. Samalla molemmat valittiin mukaan Pekingin edustusjoukkueeseen. Zhang Changwang ja Xia Chengqun olivat myös ne henkilöt, jotka ottivat vastaan muiden Kung Fu koulukuntien edustajien haasteet ja edustivat Yao Zongxunia ja Yiquania haasteotteluissa.
Taiteilija
Zhang Changwang opetteli myös kalligrafiaa ymmärtääkseen Yiquan’ia yhä syvällisemmin. Hänen kalligrafian opettajanaan toimi kuuluisa kiinalainen taiteilija ja kalligrafi Dong Shou Ping, joka nuorempana oli harjoittellut Yiquan’ia lajin kehittäjän, Wang Xiangzhai’n, kanssa. Wang Xiangzhai’n mukaan Yiquan’in ja kalligrafian, kuten muidenkin taiteiden ja filosofian välillä, on syvä yhteys. Kiinassa Zhang Changwang on arvostettu kalligrafi, jonka töitä on julkaistu kirjassa “Selected works of ten young painters in Beijing”.
Suoranaisen Yiquan harjoittelun ja kalligrafian lisäksi Zhang on myös pyrkinyt syventämään ymmärtämystään mm. filosofiassa, fysiologiassa ja lääketieteessä.
Filosofi
Kymmenien vuosien harjoittelun ja tutkimisen jälkeen Zhang Changwang näkee Yiquan’in lopullisen tavoitteen olevan sulautumisen yhteen maailmankaikkeuden kanssa. Ensin haetaan yhteyttä “pieneen luontoon” eli pyritään kokemaan ykseys omassa itsessä ja sen jälkeen pyritään saamaan yhteys “suureen luontoon” eli löytämään ykseys ympäröivän maailman kanssa. Lopulta ihminen tulee osaksi maailmankaikkeutta.
Zhang Changwang sanoo Yiquan’in harjoittelun auttaneen häntä ymmärtämään tavattoman paljon ihmisenä olemisen taidosta ja kaikista ihmisen elämään liittyvistä ilmiöistä. Yiquan on tuonut tarkoitusta ja sisältöä hänen omaan elämäänsä ja antanut hänelle rajattomasti hyviä hetkiä ja iloa.
Zhang Changwang asuu vaimonsa kanssa Pekingissä ja harjoittelee edelleen päivittäin Yiquan’ia, jolle hän on omistanut elämänsä.