Lyhyesti
Pasi Pölönen, FM, on dynamis-koulun perustaja ja opettaja.
Shifu* Pasilla on ainutlaatuisen laaja ja syvällinen osaaminen kehon ja mielen harjoituksista. Hän on yksi harvoja suomalaisista kiinalaisten liikunta- ja meditaatiolajien ammattiopettajista, jolla on yli neljänkymmenen vuoden vankka ja monipuolinen kokemus valmentamisesta. Pasi opettaa qigongia, yiquania, taijita, meditaatiota, rentoutumisharjoituksia sekä kamppailulajeja.
Nuoruudessaan Pasi opetti nk. “ulkoisia” kamppailulajeja yli 20 vuoden ajan. Hän on opettanut japanilaisia kamppailulajeja (karate ja kobudo), filippiiniläisiä kamppailulajeja (kali ja escrima) sekä kamppailu-urheilulajeja (potkunyrkkeily), jota hän harjoitteli kaksi vuotta kuuluisan Benny ”The Jet” Urquidezin luona Los Angelesissa kaliforniassa. Lisäksi hänellä on usean vuoden kokemus monista muista kamppailulajeista kuten jeet kune do concepts, pentjak silat sekä HEMA. Kiinalaisiin lajeihin (taiji ja qigong) hän tutustui ensimmäisen kerran 80-luvun lopussa asuessaan Espanjassa. Samaan aikaan hän aloitti myös meditaatioharjoittelun. Vuodesta 2000 lähtien hän on keskittynyt kiinalaisperäisten lajien (yiquan, qigong, taiji ja taolainen meditaatio) opiskeluun ja opettamiseen. Hän on kiinalaisen mestarin Zhang Changwangin tudi eli perimyslinja oppilas, sekä taolaisen mestari Mantak Chian valtuuttama opettaja.
Pasi on myös tehnyt tieteellistä tutkimusta qigongista Helsingin yliopistossa ja julkaissut vertaisarvioidun artikkelin. Lisäksi hän on myös NLP-trainer ja aikoinaan hän piti 15 vuoden ajan luontaisterapia vastaanottoa.
*Shifu tarkoittaa tässä yhteydessä opettajaa. Tarkkaanottaen kiinalainen sana opettajalle on laoshi, mutta länsimaissa (ja nykyään Kiinassakin) on vakiintunut tapa kutsua erilaisten kiinalaisten taitojen, kuten kungfun tai qigongin opettajia shifu:ksi (tai sifu:ksi kantoniksi).
Peruskoulutus: filosofian maisteri (2018) Helsingin Yliopisto, pääaine: kognitiotiede, sivuaineet: psykologia (66 op), matematiikka (25 op).
International Trainer of NLP (2001)
Dynamis-koulun- ja metodin perustaja
Julkaisuja:
Pölönen P, Lappi O and Tervaniemi M (2019) Effect of Meditative Movement on Affect and Flow in Qigong Practitioners. Front. Psychol. 10:2375. doi: 10.3389/fpsyg.2019.02375 (linkki)
Cowley BU, Palomäki J, Tammi T, Frantsi R, Inkilä V-P, Lehtonen N, Pölönen P, Vepsäläinen J and Lappi O (2019) Flow Experiences During Visuomotor Skill Acquisition Reflect Deviation From a Power-Law Learning Curve, but Not Overall Level of Skill. Front. Psychol. 10:1126. (linkki)
Pro Gradu (Laudatur): Virtaava kehomieli – meditatiivisen liikkeen vaikutus itseraportoituun tunnetilaan ja flow-kokemukseen. (linkki)
Zhang Changwang: Tie terveyteen ja hyvinvointiin (2000), toim. Juha Leino ja Pasi Pölönen
Tarinaani psykofyysiseen harjoitteluun liittyen
Olen koko ikäni ollut kiinnostunut siitä, kuinka ihminen kykenee omalla tietoisella toiminnallaan lisäämään omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan. Olen harjoitellut yli 45 vuoden ajan erilaisia kamppailulajeja, terveysliikuntamenetelmiä, meditatiivisia menetelmiä, tietoisuustaitoja, terapeuttisia menetelmiä, rentoutumistekniikoita ja mielenharjoittamisen taitoja. Lisäksi olen kouluttanut kaikkia näitä taitoja ja pitänyt terapia- ja valmennusvastaanottoa. Olen matkustellut ympäri maailmaa harjoittelemassa lukuisten eri opettajien johdolla. Kun halusin ymmärtää teoreettiselta kannalta kuinka ihminen toimii ja miksi erilaiset meditatiiviset kehomieliharjoitteet toimivat, lähdin yli nelikymppisenä opiskelemaan Helsingin Yliopistoon. Kognitiotieteen ja psykologian opintojen jälkeen pääsin myös tekemään tieteellistä tutkimusta, jonka johdosta ymmärrän näitä asioita paremmin.
Olen ollut aktiivinen harjoittelija siitä lähtien, kun aloitin kamppailulajien harjoittelun teini-ikäisenä 70-luvun lopussa. Sain alkusysäyksen meditaation ja meditatiivisen liikunnan harjoitteluun 80-luvun lopussa asuessani Espanjassa. Olin tässä vaiheessa harjoitellut erittäin intensiivisesti kamppailulajeja kymmenen vuoden ajan, minkä johdosta olin saanut useita pahoja urheiluvammoja. Siksi etsinkin menetelmiä, joilla voisin parantaa itseäni sekä henkisesti että fyysisesti. Löysin paikallisen aktiivisesti toimivan meditaatioryhmän, johon liityin mukaan. Lisäksi tapasin vanhan kiinalaisen herrasmiehen, jolta opin taijin ja qigongin perusharjoitteita. Harjoittelin oppimiani liikuvia ja liikkumattomia meditaatiomenetelmiä päivittäin ja huomasin sen seurauksena voivani paljon paremmin.
Palattuani Suomeen vuonna 90-luvun alussa jatkoin edelleen meditatiivisia harjoituksia, vaikkakin päähuomioni oli edelleen kamppailulajeissa, joita harjoittelin ja opetin aktiivisesti. 90-luvun aikana mielenkiintoni kuitenkin liukui kohti meditatiivisia harjoituksia ja aloin osallistua Suomessa siihen aikaan järjestettäviin taiji-, qigong-, meditaatio- ja jooga ryhmien harjoituksiin. En ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen saamaani opetukseen enkä kotiutunut mihinkään lajiin, tyyliin tai ryhmään, joten päädyin harjoittelemaan paljon itsekseni.
Eräällä amerikkalaisen taiji -opettajan leirillä kuulin ensimmäistä kertaa sisäisestä kiinalaisesta lajista nimeltä yiquan, ja kun leirillä teimme yiquan harjoituksia, kiinnostuin asiasta. Aloin harjoitella yiquania leirillä saamieni oppien mukaisesti päivittäin. Alkuvaikeuksien jälkeen huomasin harjoittelulla olevan todella voimakkaita positiivisia vaikutuksia kehooni, energiaani ja mieleeni. Intensiivinen yiquan -harjoitteluni alkoi muutamaa vuotta myöhemmin, kun Pekingiläinen yiquan mestari Zhang Changwang saapui Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 1998. Zhangista tuli vuonna 2002 virallisesti yiquan opettajani.
Yiquan
Olen Zhang Changwangin Tudi-oppilas. Kiinalaisen perinteen mukaan tudi-oppilas on perimyslinjaoppilas, “ovesta sisään astunut oppilas”, jolle opettaja opettaa lajin kaikki tasot, ja jonka tehtävänä on siirtää laji seuraaville sukupolville. Zhang otti minut tudi-oppilaakseen vuonna 2002 ja näin minusta tuli virallisesti neljännen sukupolven yiquanin edustaja. Tudi-oppilaaksi pääseminen oli minulle suuri kunnia. Kiinalaisessa kulttuurissa sosiaaliset suhteet hahmotetaan kungfutselaisittain perhe-metaforan kautta ja tämä pitää paikkansa myös perinteisissä kiinalaisissa kamppailulajeissa. Opettaja on “isä” ja oppilaat ovat hänen “poikiaan” (tai “tyttäriään”) ja molemmilla on omat velvollisuutensa ja oikeutensa. Olen tämän suhteen kautta päässyt kurkistamaan sisään kiinalaisen kulttuurin tapoihin ja maailmankuvaan, erityisesti Kiinan rikkaan kamppailuperinteen osalta. Tämän yhteyden kautta on ollut paljon helpompi ymmärtää laajemminkin itämaisen kamppailuperinteen kulttuurikoodeja, jotka länsimaalaiselle usein tuntuvat tuskastuttavan kummallisilta. Olen ollut hyvin onnekas yiquanin opiskelun suhteen, sillä joka vuosi kun Zhang saapuu vuosittaiselle Suomen vierailulleen, hän asuu luonani useita päiviä. Tämä mahdollistaa yksityisopetuksen, jolloin Zhang antaa minulle uusia harjoitteita ja vastaa kysymyksiin, joita harjoitteluni on kuluneen vuoden aikana nostanut esiin.
Taojooga ja qigong
Olin tehnyt jo 90-luvulta lähtien erilaisia oppimiani qigong-harjoitteita, mutta halusin viedä omaa harjoitustani syvemmälle tasolle. Kun luin taolaisen mestari Mantak Chian kirjoja, kiinnostuin hänen opeistaan ja niin vuonna 2001 matkustin ensimäistä kertaa Thaimaahan Mantak Chian retriitille Tao Gardeniin. Palasin samaan paikkaan uudelleen seuraavana vuonna kuukauden retriitille, jonka lopuksi Mantak Chialta myönsi minulle hänen Universal Healing Tao – systeeminsä opetusoikeudet. Jatkoin taojoogan opiskelua intensiivisesti koko 2000-luvun taojooga -opettaja Juan Li:n retriiteillä Euroopassa. Olen myös jatkanut aktiivisesti eri qigong tyylien harjoittamista ja tutkimista sekä kehittänyt omia qigong-sarjojani, kuten kurki levittää siipensä.
Lue lisää qigongista ja taojoogasta
Meditaatio
Olen opiskellut ja harjoittanut 30 vuoden aikana useista eri lähteistä tuleviä meditaatio perinteitä. Itselleni läheisimmät perinteet ovat non-duality perinteitä, joita löytyy Intiasta (kuten Advaita) , Kiinasta (kuten Chan), Tibetistä (kuten Dzogchen) sekä länsimaista eri opettajien opettamina.
Kamppailulajitaustani
Olen ollut intohimoinen kamppailulajien harjoittelija aina siitä asti, kun aloitin teini-ikäisenä karaten harjoittelun vuonna 1979. Tämän yli neljänkymmenen vuoden aikana olen harjoitellut lukuisia kamppailulajeja, ollut monien taitavien (ja myös vähemmän taitavien opettajien) opissa sekä saanut harjoitella hyvien treenikavereiden kanssa. Olen myös ollut ammattimainen harjoittelija ja opettaja monia vuosia.
Yleisesti ottaen kamppailulajiharjoittelun tavoitteet voidaan jakaa kahteen ryhmään: 1) itsesuojelu 2) itsensä kehittäminen. Oma kamppailulajiharjoitteluni ja sen opettaminen keskittyy tätä nykyä ennen kaikkea kohtaan 2 eli itsensä fyysiseen, henkiseen ja filosofiseen kehittämiseen.
Vuosien saatossa suhteeni kamppailulajeihin on muuttunut useita kertoja. Teini-iässä syyt olivat erilaisia kuin kaksi-kolmekymppisenä ja taas nelikymppisenä syyt olivat muuttuneet. Nyt, reilusti yli viisikymppisenä ja monista vanhoista harjoitteluvammoista kärsivänä motivaationi on jälleen kerran erilainen, nykyisin kamppailuharjoittelu on lähinnä hauskaa ja mielenkiintoista terveysliikuntaa ja luovaa toimintaa.
Kamppailulajiharjoittelu muuttuu ja mukautuu harjoittelijan mukaan. Kun on nuori, vahva ja nopea, kamppailussa käyttää näitä ominaisuuksia. Kun ikää tulee lisää ei voi enään nojautua näihin ominaisuuksiin, jolloin täytyy nojata enemmän tekniseen ja taktiseen osaamiseen. Tällä tavalla harjoittelu kehittää uusia puolia ja ymmärrystä kamppailulajeista. Hienoa asia tässä on, että aina voi oppia uutta, haastaa itseään ja löytää mielenkiintoista ja elämää rikastuttavaa tekemistä riippumatta siitä, minkä ikäinen tai kuntoinen olet.
Kamppailulajiharjoittelu on hauskaa ja luovaa toimintaa, ja se on myös hyvä kunto- ja terveysharjoitus. Kamppailuharjoittelu, oikein ja älykkäästi tehtynä, pitää terveenä ja “nuorena”. Kamppailuharjoittelu on loistavaa harjoittelua ikääntymistä vastaan, se on hyvä harjoitusmuoto fyysisesti, emotionaalisesti, sosiaalisesti sekä aivoterveyden kannalta. En tiedä mitään muuta harjoitusmuotoa, jossa aivot joutuvat työskentelemään niin lujasti kuin kampppailuharjoittelussa (tanssi saattaa päästä lähelle).
Kamppailuharjoittelussa joutuu jatkuvasti huomioimaan mm. oman kehon asentoa ja rakennetta, pitämään keho rentona mutta vahvana, mittaamaan jatkuvasti etäisyyttä vastustajaan, lukemaan vastustajan kehonliikettä sekä visuaalisesti että tuntoaistin kautta, sopeuttamaan omaa tekemistä, liikumista ja positiota suhteessa vastustajaan, lukemaan vastustaja aikomusta, peittää oma aikomus hämäämällä sekä tietysti koordinoida kehoa ja suorittaa monimutkaisia ja fyysisesti haastavia tekniikoita samanaikaisesti kun vastustaja yrittää estää aikeesi.