Tällä sivulla kirjoitan qigong harjoittelun kahdesta eri muodosta eli liikkuvasta qigongista ja qigong meditaatiosta, qigongin historiasta sekä taolaisesta filosofiasta. Qigong sopi kaikille aikuisille, jotka ovat kiinnostuneita purkamaan stressiä ja/tai lisäämään elinvoimaisuutta ja mielentyyneyttä.
Qigong – meditatiivinen liikunta ja hiljentyminen
Qigong eli Chi Kung on yleisnimitys erilaisille kiinalaisille psykofyysisille kehon ja mielen harjoitusmuodoille. Termi qigong muodostuu kahdesta kiinankielisestä sanasta, qi ja gong. Sanalla qi on lukuisia eri merkityksiä riippuen asiayhteydestä, jossa sitä käytetään. Lauseesta riippuen qi voi tarkoittaa ilmaa, säätilaa, kaasua, höyryä, elinvoimaa tai hengitystä. Gong tarkoittaa kykyä tai taitoa, joka on muodostunut sinnikkäällä tekemisellä pitkän ajan kuluessa. Qigong voidaan siis kääntää termiksi hengitysharjoitukset (engl. breathing exercises, breathwork) tai elivoimaa lisäävät harjoitukset (engl. cultivation of vital energy), joita on tarkoitus tehdä säännöllisesti. Qigong on tehokas terveyden edistäjä, joten Kiinassa sitä käytetään perinteisen kiinalaisen lääketieteen sairaaloissa osana potilaille annettavaa hoitoa. Qigong on myös kokonaisvaltainen kehon, tunteiden, mielen ja tietoisuuden harjoitusmenetelmä.
Kuvailen Helsingin Yliopiston pro gradussani omaa kokemustani Dynamis-qigongista näin:
Dynamis-qigong, jossa yhdistyvät tietoinen liike, hengitys ja syvä keskittyminen kehon liikkeeseen sekä aistimuksiin, saa aikaan voimakkaan kehollisen kokemuksen, joka herättää kehotietoisuuden syntymisen. Kehotietoisuus toimii fokuksena mielelle ja tarkkaavaisuudelle ja pitää näin huomion keskittyneenä nykyhetkeen, jolloin mieleen ei mahdu ylimääräisiä häiritseviä ajatuksia. Syvä ja rauhallinen hengitys, joka yhdessä hitaiden liikkeiden kanssa hapettaa verta, saa aikaan kehossa vähitellen lisääntyvän, sisältäpäin kumpuavan lämmön tunteen. Tunne muistuttaa saunomisen jälkeistä miellyttävää, rentoa ja lämmintä olotilaa. Samanaikaisesti lämmön tuntemuksen kanssa kehossa koetaan eräänlaista sisäistä kihelmöintiä tai värähtelyä, jonka johdosta keho tuntuu energisoituneelta ja elävältä. Nämä miellyttävät, jopa nautinnolliset kehontuntemukset saavat aikaan positiivisen tunnetilan. Positiivinen tunnetila puolestaan syventää jo alkanutta rentoutumiskokemusta, joka edelleen mahdollistaa yhä kokonaisvaltaisemman kehon käytön ja sen kautta yhä virtaavamman liikkeen synnyn. Kokemuksen syventyessä itsetietoisuus saattaa kadota, jolloin jäljelle jää vain virtaavasti ja nautinnollisesti itsekseen liikkuva ja hengittävä kehotietoisuus.
Olen tehnyt kehittämästäni dynamis-qigongista tieteellistä tutkimusta. Tutkimustulosten mukaan dynamis-qigong lisäsi harjoittelijan positiivisia tunteita sekä vähensi negatiivisia tunteita. Harjoittelun tuottamaa positiivista tunnetilaa kuvattiin sanoilla levollinen, rentoutunut, onnellinen, tasapainoinen ja selkeä. Lisäksi harjoitus tuotti voimakkaan flow-kokemuksen, eli kokemuksen siitä, että oma itse ja tekeminen sulautuvat toisiinsa, jolloin aika ja oma itse unohtuvat, tekeminen tuntuu hyvin palkitsevalta ja se virtaa kuin itsestään.
Qigong harjoittelua on hyvin monenlaista ja se voi vaihdella hyvin liikkuvasta ja dynaamisesta aina liikkumattomaan meditatiiviseen hiljentymiseen.
Liikkuva ja liikumaton qigong-harjoittelu ovat kuin yang ja yin, saman asian eri aspektit. Yhdessä ne muodostavat jatkumon liikkuvasta harjoittelusta seisten, istuen tai maaten tehtävään harjoitteluun. Liikkuva dynaaminen qigong purkaa stressiä, avaa kehoa ja hengitystä, voimistaa lihaksistoa ja tasapainottaa hermoston ja rauhoittaa mielen. Liikkumaton qigong taas mahdollistaa syvemmän rauhoittumisen ja keskittymisen sisäisiin tuntemuksiin, qi:n liikkeisiin ja tietoisuuden tutkimiseen.
Käsittelen tässä kirjoituksessa ensin liikkuvaa ja dynaamista qigongia, ja liikkumatonta meditatiivista qigongia kirjoituksen loppupuolella.
Qigong harjoittelun kolme pilaria
1. Tietoinen liike
Yleensä qigongissa tehtävä liike on hidasta. Hidas liike mahdollistaa tietoisuuden kohdistamisen kehon hienomotorisiin toimintoihin sekä liikkeen tietoisen ohjaamisen sen liikeradan jokaisen pisteen läpi. Lisäksi hidas liike mahdollistaa koko kehon aistimisen aina yksityiskohtaisiin kehollisiin tuntemuksiin saakka. Liikkeen hitaus myös auttaa irtautumaan pois automatisoiduista liikemalleista ja vaatii koko huomiokyvyn keskittämisen, jotta kokonaisvaltainen ja synkronisoitu koko kehon liike olisi mahdollista. Tämä tuottaa voimakkaan sisäisen kokemuksellisen yhteyden omaan kehoon ja kehittää harjoittajan kehotietoisuutta
2. Hengityksen säätely
Hengitys vaikuttaa ihmisen autonomiseen hermostoon, hormonitoimintaa, tarkkaavaisuuteen ja tunteisiin, eli se on eräänlainen avain moniin ihmisen hyvinvointiin vaikuttaviin toimintoihin. Lue lisää hengityksestä.
3. Mielen keskittäminen
Qigong-harjoittelussa mieli keskitetään liikkeeseen, kehontuntemuksiin, hengitykseen sekä näiden synkronoiontiin. Tämä saa aikaan meditatiivisen keskittyneen tilan syntymisen sekä mahdollistaa flow-kokemuksen syntymisen. Lue lisää meditaatiosta.
Qigong-harjoituksen rakenne
Dynamis-qigong harjoitus koostuu yleensä neljästä osasta, jotka ovat:
1. Kehon avaaminen ja rentouttaminen
Tehdään harjoituksen alussa, jolloin päivän aikana kertyneet stressijumit saavat mahdollisuuden purkautua ja rentoutumisprosessi alkaa. Tämä vaihe pitää sisällään erilaisia ravisteluja, venytyksia, heilutteluja ja aaltomaisia koko kehon liikkeitä, joita tehdessä tarkkaavaisuus keskitetään kehontuntemuksiin.
2. Hengityksen avaaminen ja syventäminen
Stressi, huolet, jännittyneisyys ja epäergonomiset asennot jumittavat hengityslihaksia ja tekevät hengityksestä pinnallista. Hengitysharjoituksilla tutkitaan omaa hengitystä, avataan hengityslihaksistoa, ja pidennetään ja syvennetään hengitystä, jolloin saadaan positiviivisia vaikutuksia autonomiseen hermostoon, verenkiertoon, mieleen ja tunteisiin.
3. Hengityksen ja tietoisen liikeen yhdistäminen
Kun keho ja hengitys on viritetty, ne voidaan yhdistää toisiinsa mielen avulla. Näissä virtaavissa harjoituksissa liike, hengitys ja meditatiivinen tarkkaavaisuus yhdistyvät. Tässä vaiheessa harjoitusta oppilaat saattavat saada flow-kokemuksen, joka tuntuu siltä kuin liike tapahtuisi itsestään ilman mitään ponnisteluja. Esimerkkinä näistä harjoituksista ovat kehittämäni Kurki-sarjan eri variaatiot.
4. Mielen keskittäminen
Tässä vaiheessa harjoitus on rentouttanut keho-mieltä ja saanut aikaan mielen keskittyneen tarkkaavaisuuden ja kenties flow-kokemuksen. Harjoituksen lopuksi tuntuu hyvältä viedä keskittyminen vielä syvemmälle tasolle meditatiiviseen harjoitukseen, joka voidaan tehdä seisten, istuen tai maaten.
Vaikka jokainen näistä neljästä vaiheesta on läsnä jokaisessa harjoituksessa, kyseessä on toisaalta spiraalinomainen prosessi, jossa jokainen edeltävä vaihe auttaa seuraavan vaiheen syntymistä.
Esimerkkejä erilaisista qigong sarjoista
Kurki levittää siipensä
Erilaisen kurki-harjoitukset ovat kehittämiäni sarjoja ja harjoitteita, dynamis-qigonia. Kehitin ensimmäisen kurkisarjan version vuonna 2008. Lähdin intuitiivisesti tutkimaan omaa tapaani liikkua ja tehdä liikkeitä, jotka tuntuivat hyvin mukavilta. Huomasin, että sain nopeita ja parhaita tuloksia rentoutumiseen ja mukavaan oloon tekemällä toistuvia, pumppaavia koko kehon liikkeitä. Huomasin kuitenkin, että perinteisissä qigong-sarjoissa tällainen tekotapa ei ole kovin yleinen (poikkeuksia toki on). Halusin tuoda tämän tavan esille oppilailleni ja niin kesän 2008 aikana tutkimukseni tuloksena syntyi kurkisarja. Siinä matkitaan ison linnun, kuten kurjen, kehon ja siipien liikettä. Näin saadaan aikaan toistuva, koko kehon pumppausliike, joka hengitykseen yhdistetynä liikuttaa kehon nesteitä.
Kurkisarja on myös fyysisiin liikeisiin pohjautuva runollinen kuvaus. Se on tarina kurjesta, joka valmistautuu lentämään. Tämä on ikivanha shamanistinen menetelmä, jossa shamaani ikään kuin ottaa jonkin eläimen hahmon. Tällaisella matkimisella tai sulautumisella voidaan ohittaa ihmisen totunnaiset liikemallit- ja ajattelukuvot. Lisäksi se antaa mielelle jotain tavallisuudesta poikkeavaa johon keskittyä.
Olen vuosien kuluessa kehittänyt sarjasta lukuisia muunnelmia, joissa osassa liikutaan. Allaolevalla videolla esitän yhden tavan tehdä alkuperäisen kurki levittää siipensä – sarjan perusliikkeitä.
Baduanjin
Baduanjin on todennäköisesti kaikkein yleisin yksittäinen qigong sarja/harjoite. Siinä on 8 eri liikettä, jotka toistetaan (yleensä) samassa järjestyksessä. Baduanjin on esimerkki harjoituksesta, jota voidaan tehdä monin eri tavoin. Siitä on olemassa kymmeniä, ellei satoja erilaisia “virallisia” eri koulukuntien/tyylien versioita, joiden liikkeet tai suoritustapa voivat erota toisistaan vain hieman, taikka hyvinkin paljon.
Baduanjinin liikeiden tekemisessä voidaan kuitenkin painottaa hyvinkin erilaisia asioita riippuen siitä, minkälaisia vaikutuksia halutaan aikaansaada. Niissä voidaan painottaa rentoutumista, kehon venyttelyä, kehon voimistamista tai hengitystä. Myös hengitys voidaan liittää liikkeisiin eri tavoin, jolloin myös harjoitteiden luonne muuttuu.
Baduanjin on hyvä esimerkki omasta tavastani opettaa oppilaitani. Pyrin siihen, että jokainen harjoittelija löytäisi oman yksilöllisen tapansa tehdä harjoituksia, sillä kaikilla meillä on erilaiset tarpeet ja taipumukset. Niinpä kun opetin baduanjiniä syksyllä 2020 opetin monia eri tapoja tehdä sarja. Opetin neljä erilaista tapaa rytmittää hengitys ja liike toisiinsa. Lisäksi teimme useimmista liikkeistä eri variaatioita: liikkeistä 1-5 kolme variaatoita kustakin, liikkeistä 6-8 kaksi eri variaatioita kustakin. Kun nämä eri liikkeet yhdistetään neljään erilaiseen hengitystapaan saadaan yli 7000 erilaista tapaa tehdä baduanjin! Tässä tietenkään ei ole tarkoituksena tehdä kaikki eri variaatioita läpi (vaikka tietysti se on mahdollista, jos tekee sarjan kerran päivässä saa mukavasti kulumaan n. 20 vuotta ilman, että toistaa täysin tekotapaa). Tarkoituksenani on opettaa harjoittelijoille löytämään heille paras tapa tehdä tätä harjoituksta.
Yijinjing
Legendan mukaan buddhalainen munkki Bodhidharma (kiinaksi Damo) saapui Intiasta Kiinaan 500-luvulla ja asettui Shaolin- nimiseen luostariin opettamaan buddhalaisuutta. Hän huomasi munkkien olevan huonossa fyysisessä kunnossa ja kehitti munkeille kaksi harjoitusta terveyden vahvistamiseksi: yijinjing (lihasten ja jänteiden muutoksen -klassiko) sekä xisuijing (luuytimen pesemisen -klassikko). Yijinjingistä on olemassa useita eri versioita, joissa yleensä on 12 liikettä (joskus myös enemmän tai vähemmän).
Yijinjingiä voi tehdä useilla eri tavoilla, kuten lähes kaikkia qigong-harjoituksia. Itse erottelen viisi erilaista tekotapaa, jotka eivät ole toisistaan poissulkevia. Enemmänkin on kyse siitä, mitä a) halutaan saavuttaa b) mikä on oma mieltymys c) missä vaiheessa oppimisprosessia/harjoituksen sisäistämistä on.
Nämä viisi erilaista tapaa ovat:
1. kevyt virtaava tekeminen, jossa keskitytään kehon rentouttamiseen, avaamiseen ja venyttämiseen.
2. edelliseen voidaan liittää staattista pitoa liikkeiden ääriasennoissa, jolloin harjoitukseen tulee hieman hatha-joogan asana harjoituksen makua.
3. asennoissa seisomista ja mielikuvien käyttöä, jolloin harjoitus muistuttaa yiquanin zhan zhuang – harjoittelua.
4. syvän vatsahengityksen rytmittämä tekeminen, jolloin harjoitus yhdistää hengitysharjoittelua kehoa avaaviin ja vahvistaviin liikkeisiin.
5. sisäinen tapa, jossa liikkeisiin yhdistyy sisäisiä (neigong/taojooga) harjoituksia.
Tapa 1 tuottaa mukavan ja rennon olon, se sopii kaikille ja siksi opetan sen aina ensimmäiseksi. Tapa 2 on ikäänkuin jatkoa edelliseen, tavat 3 ja 4 sopivat hyvin koko kehon voimistamista haluaville (kuten kamppailulajiharjoittelijoille) ja tapa 5 sisäisten harjoitusten (taojooga/neigong/neidan) tekijöille. Kuten aikaisemmin sanoin, nämä tavat eivät ole jyrkkiä kategorioita eivätkä ne ole ristiriidassa keskenään.
Hunyuan qigong
Tämä sarja tulee kuuluisalta edesmenneeltä taiji- ja qigong suurmestarilta Feng Zhiqiangilta (1928-2012). Mestari Feng oppi hunyuan qigongin nuoruudessaan qigong mestari Hu Yao Zheniltä. Vanhemmiten Feng käytti hunyuan qigongia parantamaan vammojaan, jotka oli saanut kamppailulajeissa.
Opin hunyuan qigong-sarjan joskus viime vuosituhannen puolella, kun mestari Feng oli käymässä Suomessa. Jokaisella qigong-sarjalla on omanlaisensa tunne ja energia. Kun tein hunyuan qigongia mestari Fengin johdolla, oloni oli jälkeenpäin hyvin erityislaatuinen, koko olemukseni oli miellyttävällä tavalla hyvin ”pehmeä”.
Hunyuan qigong on perinteinen qigong-sarja, joka perustuu qi:n (elinvoiman) liikuttamiseen, keräämiseen ja meridiaaniverkoston avaamiseen. Qi:tä kerätään ympäristöstä ja sitä käytetään kehon puhdistamiseen. Keskeistä sarjassa on sekä kehon että mielen/intention käyttäminen. Hunyuan qigongin liikkeet ovat hyvin virtaavia ja rentouttavia. Ne lisäävät elinvoimaisuutta ja sarjaa tehdessä tulee mukava lämmin olo. Kuten kaikki qigong-harjoittelu, sarjan liikkeet on helppo oppia, mutta niiden syvällinen hallitseminen vaatii pitkäaikaista harjoittelua. Sarjaan kuuluu 12 liikettä mukaanlukien itsehieronta.
Eläinliikkeet

Qigongin eläinliikkeet ovat perinteisiä kiinalaisia harjoituksia, jotka yhdistävät liikkeen, hengityksen ja mielenkeskittämisen. Nämä liikkeet ovat saaneet inspiraationsa eri eläimistä, ja niiden tarkoituksena on edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä lisätä sisäistä energiaa, jota kiinalaisessa perinteessä kutsutaan qi:ksi. Eläinliikkeet rentouttavat ja vahvistavat kehoa, tasapainottavat sisäelimiä ja rauhoittavat mieltä. Esimerkiksi apinaliikkeet avaavat ja vahvistavat niska-hartiaseutua, tiikeriliikkeet selkärankaa ja kurkiliikkeet kehittävät tasapainoa.
Kiinassa on vuosituhansia tarkkailtu eläinten liikeitä niiden pohjalta luotu erilaisia terveysharjoitteita. Eläinliikkeet syntyivät aikana, jolloin ihmiset elivät läheisessä yhteydessä luontoon ja olivat syvästi kiinnostuneita eläinten voimasta, ketteryydestä ja elinvoimaisuudesta. Tällaisia eläinliikeitä ovat mm. karhu, tiikeri, lohikäärme, kauris, kurki, kilpikonna, vesipuhveli, elefantti, apina, kana/kukko, hevonen ja kotka. Kiinalaisessa kulttuurissa ihmisen katsotaan olevan osa luontoa, ja siksi harjoitusten kautta pyritään saavuttamaan yhteys luonnon rytmeihin ja kiertokulkuun.
Eläinliikkeet eivät ole vain fyysisiä liikkeitä, vaan niiden tarkoituksena on jäljitellä eläinten olemusta ja “henkeä” – esimerkiksi tiikerin päättäväisyyttä ja voimaa, kurjen keveyttä ja eleganssia tai lohikäärmeen mystistä voimaa. Kun qigong-harjoittaja jäljittelee eläimen liikkeitä ja hengitystä, hän pyrkii samalla jäljittelemään tämän eläimen ominaisuuksia omaan kehoonsa ja mielenlaatuunsa. Tällä tavoin eläinliikkeet auttavat uppoutumaan luovaan mielentilaan ja irtautumaan arkiasioista
Qigong-demoharjoitus
Seuraavassa demoharjoitus videossa opetan muutamia erityylisiä qigong-harjoituksia. Video on tallennettu qigong-esittelytunnilla.
Liikkumaton qigong

Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Liikkumaton meditatiivinen qigong harjoittelu tunnetaan monilla eri nimillä: taojooga, taolainen sisäinen harjoittelu, taolainen meditaatio, taolaiset harjoitukset, sisäinen eliksiiri, taolainen sisäinen alkemia, neigong, neidan qigong meditaatio, tao meditaatio. Eri tyylisuunnat ja eri opettajat käyttävät erilaisia nimityksiä samalaisista harjoituksista ja toisaalta saman nimen alla kulkevat harjoitteet voivat erota toisistaan huomattavasti. Näitä harjoituksia on tehty Kiinassa tuhansia vuosia eikä nimityksissä ole mitään vakiintunutta käytäntöä. Kuten nimistä on pääteltävissä, nämä harjoitukset tulevat pääasiassa vuosituhansia vanhoista taolaisista harjoitusperinteistä.
Eräs opettajistani taolainen mestari Mantak Chia kutsuu näitä harjoituksia yksinkertaisesti nimellä Tao eli tie, ja hänen systeeminsä nimi on Universal Healing Tao. Toinen opettajistani Juan Li taas käyttää nimitystä taojooga (Dao Yoga), nimitys jota itsekin käytän toisinaan. Taojooga nimityksen ongelma on se, että kiinalaiset harjoitukset eivät juurikaan muistuta intialaista joogaa. Ainoa poikkeus on tästä on kundaliinijooga. Jotkut tutkijat pitävät todennäköisenä, että historian aikana taolaiset harjoitukset ja kundaliinijooga ovat vaikuttaneet toinen toisiinsa. Tämä on saattanut tapahtua erityisesti himalajan alueella, joka on sekä kiinalaisen että intialaisen kulttuurin risteyksessä. Jotkut opettajistani taas käyttävät muita nimityksiä tai yksinkertaisesti käyttävät tiettyjen harjoitusten nimiä.
Viimeisten vuosikymmenien aikana maailmalla yhä enemmän käytetään yksinkertaisesti nimitystä qigong kaikenlaiseen kiinalaiseen sisäiseen harjoitteluun. Nähtävästi suuntaus on samanlainen kuin joogassa: jooga nimen alla kulkee paljon erilaisia, toisistaan paljonkin poikkeavia harjoitusmuotoja. Alunperin sana jooga on ollut lähes synonyymi sanalle meditaatio. Nykyään taas monet jooga suuntaukset muistuttavat voimistelua tai kehonpainoharjoittelua. Itse käytän tässä kirjoituksessä näistä harjoituksista synonyymeinä termejä qigong meditaatio, tao meditaatio ja liikkumaton qigong.
Harjoittelusta
Kuten edellä kirjoitin, liikkuvan qigong harjoittelun luonnollinen jatke on syventää rauhoittumista ja hiljentymistä liikkumattomalla harjoittelulla. Tällaisessa istuen tai seisoen tehdyssä liikkumattomassa harjoituksessa on mahdollista aistia yhä syvemmällä tasolla hienovaraisia kehon, tunteiden ja mielen liikeitä, siis kiinalaisittain sanottuna qi:n liikkeitä. Toisin kuin monet muut meditaation muodot, vaikkapa mindfulness meditaatio, tao meditaatio vaikuttaa suoraan ihmisen energiajärjestelmään, siis meridiaaniverkostoon ja erilaisiin energiakeskuksiin. Tämä tekee siitä hyvin voimakkaan harjoitusmuodon, sillä se tasapainottaa ja energisoi ihmisen kehon ja psyykeen perusrakenteita.
Keskeistä harjoittelussa on kerätä lisää qi:tä, siis ihmisen elinvoimaa tai energiaa. Kun elivoimaa on riittävästi varastoituneena, se lähtee virtaamaan kehon meridiaaniverkostoa pitkin ja menee niihin järjestelmiin, missä sitä tarvitaan, kuten sisäelimiin. Tämä saa aikaan elinvoimaisuuden sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden tuntemuksen harjoittajassa. On tärkeää muistaa, että ihminen on kokonaisuus. Kun elivoimaisuus lisäntyy, on sillä positiivisia vaikutuksia kehon lisäksi myös tunne-elämään ja mieleen (kognitioon).
Harjoitukset koostuvat erilaisista kehollisista asennoista- ja liikkeistä, erityylisistä hengitystekniikoista sekä mielen, intention ja tarkkaavaisuuden suuntaamisesta ja käyttämisestä. Harjoitteiden tarkoituksena on käynnistää prosesseja, joilla qi:tä kerätään, liikutetaan ja kohdistetaan. Lisäksi tärkeää on wu wei eli ei-tekeminen, eli meditatiivinen tila, jossa käynnistyneitä prosesseja seurataan hiljaisella tarkkaavaisuudella prosesseja häiritsemättä.
Qigongin historiaa

Qigong-harjoitteiden alkuperä juontaa kauas kiinalaiseen esihistoriaan, aikaan ennen kirjoitustaidon kehittymistä, joten tarkkaa tietoa harjoitusmuodon syntyvaiheista ei ole. Kiinalaisen lääketieteen vanhin ja vaikutusvaltaisin teksti, yli kaksituhatta vuotta vanha Huangdi Neijing (suom. keltaisen keisarin sisätauti klassikko), on vanhimpia kirjallisia teoksia, jossa puhutaan qigong-harjoituksista. Mawangduin arkeologisesta kaivauksesta on löytynyt silkkimaalaus, joka esittää qigongia harjoittelevia ihmisiä. Silkkimaalauksen iäksi on arviotu yli kaksituhatta vuotta.
Qigong harjoitteiden kategoriat ja tyylisuunnat
Erilaisia qigong-tyylejä on useita tuhansia. Tyylit ovat peräisin eri qigong-kategorioista, joita voidaan luokitella eri tavoin. Yleisimmin käytetyssä luokittelussa jaetaan qigong-harjoitteet sen mukaan, mistä lähteistä ne tulevat. Näitä lähteitä on perinteisesti kolme: lääkinnällinen qigong, meditatiivinen qigong ja kamppailutaidollinen qigong. Lääkinnälliset qigong-harjoitukset perustuvat perinteisen kiinalaisen lääketieteen (eng. Traditional Chinese Medicine) teorioihin, ja niiden tarkoituksena on terveyden vahvistaminen, sairauksien ennaltaehkäisy ja sairaustiloista toipumisen edistäminen. Meditatiivinen qigong pitää sisällään taolaisesta, buddhalaisesta tai kungfutselaisesta traditiosta syntyneitä qigong-harjoitteita, joiden tarkoituksena on vahvistaa kehoa pitkiä meditaatiosessioita varten, sekä edistää yleisterveyttä. Kamppailutaidollinen qigong puolestaan pitää sisällään erilaisista kiinalaisista kamppailulajeista (kiin. wushu) tulevia qigong-harjoituksia, joita käytetään kehon ja mielen voimistamiseen, terveyden vahvistamiseen sekä vammojen ehkäisemiseen ja parantamiseen. Erityisesti niin kutsutut sisäisen koulukunnan kamppailulajit (kiin. neijia), kuten taijiquan, yiquan, baguazhang ja xingyiquan, lasketaan usein qigong-tyyleiksi, vaikka ne ovat omia lajejaan.
Vaikka edellä kuvatut harjoitukset ovat hyvin vanhoja, termiä qigong on alettu käyttää laajemmin vasta 1950-luvulta lähtien, ja se on vähitellen vakiintunut kuvaamaan suurta kirjoa erityyppisiä kiinalaisperäisiä liikkuvia kehollisia meditatiivisia harjoituksia. Ennen kuin qigong-termin käyttö yleistyi, näistä harjoituksista käytettiin erilaisia nimityksiä, kuten neigong (suom. sisäiset harjoitteet), dao yin (suom. energian johtaminen ja ohjaaminen), tu gu na xin (suom. poista vanha energia ja vedä sisään uusi) ja yang sheng (suom. ravitse elämän voimia) ja xing qi (suom. liikuta qi:tä). Myös näitä termejä saatetaan joskus käyttää qigong-nimityksen sijasta tai sen rinnalla.
Koska kyseessä on hyvin laajalla alueella yli parivuosituhatta jatkunut harjoitteluperinne, on sen aikana syntynyt lukematon määrä erilaisia formalisoituneita sekä ei-formalisoituneita qigong tyylisuuntia. Usein vanhimmaksi qigong-harjoitukseksi mainitaan wuqinxi (suom. viiden eläimen leikki), jonka alkujuuret ovat shamanistisessa tanssissa. Tässä harjoituksessa harjoittelija tekee eläinten liikkeiden inspiroimia liikeitä. Toinen vanha qigong-harjoitus on yijinjing (suom. lihasten ja jänteiden muutos klassikko). Legendan mukaan chan-buddhalaisuuden (eli zen-buddhalaisuuden) perustaja Bodhidharma kehitti tämän harjoituksen 500-luvulla, koska hänen johtamassaan Shaolin-luostarissa munkit olivat fyysisesti niin huonossa kunnossa, että nukahtelivat kesken meditaation.
Perinteisesti jokin tietty tyyli saattoi olla vain yhden perheen tai suvun jäsenten harjoitus, tai jollakin yksittäisellä kylällä saattoi olla oma tyylinsä. Uusia tyylejä myös syntyi sitä mukaa, kun uudet harjoittelijasukupolvet muunsivat vanhoja tyylejä, tai kehittivät vanhojen periaatteiden pohjalta täysin uusia tapoja harjoitella. Tämä kehityslinja jatkuu edelleen Kiinassa, jossa on 1990-luvulla valtion johdolla aloitettu jianshen-qigongin (suom. terveys-qigong) kehittäminen. Tässä prosessissa vanhojen qigong-tyylien pohjalta kehitettiin standardoidut ja modernisoidut qigong-harjoitteet. Myös kehittämäni kurki-sarjat voidaan nähdä tämä saman kehityslinjan ilmentyminä.
Taolainen filosofia
Taolainen filosofia on yksi Itä-Aasian vanhimmista ja merkittävimmistä ajatussuuntauksista, ja sen juuret ulottuvat vuosituhansien taakse Kiinaan. Taolaisuudella tarkoitan siis filosofiaa, en uskontoa. Taolaisuus on vaikuttanut voimakkaasti kaikkeen kiinalaiseen kulttuuriin, myös qigongiin. Taolaisuus, kuten useat muut itämaiset filosofiat, pyrkii tarjoamaan näkökulmia ihmisen elämään, maailmankaikkeuteen ja harmoniaan näiden välillä. Taolaisuus on syvällisesti yhteydessä luonnon kiertokulkuun, yksinkertaisuuteen ja tasapainoon. Sen keskeisin käsite, “Tao”, tarkoittaa “polkua” tai “tietä”, mutta se on myös paljon enemmän kuin vain yksittäinen käsite: Tao viittaa kaiken alkuperään, maailmankaikkeuden perimmäiseen järjestykseen ja luonnon toimintaperiaatteeseen.
Tao ja Wu Wei
Taolainen filosofia rakentuu Taon ympärille. Tao on kaikkialla läsnä oleva voima, joka virtaa luonnossa ja elämän jokaisessa aspektissa. Tao ei ole sidottu aikaan, paikkaan tai muotoon, vaan se on ikuinen ja rajaton. Taolainen mestari Laozi (Lao Tsu), joka kirjoitti klassisen teoksen Daodejing (Tao te Ching), kuvaa Taoa usein abstraktisti, sillä se ylittää ihmisen käsityskyvyn ja kielen rajoitukset. Tao on se, mitä emme voi täysin ymmärtää, mutta voimme kokea sen vaikutuksen elämässämme, etenkin kun harmonisoidumme luonnon kanssa.
Yksi taolaisuuden keskeisimmistä käsitteistä on wu wei, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”ei-tekemistä” eli “toimimattomuutta” tai “toimimista ilman pyrkimystä”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita passiivisuutta tai laiskuutta, vaan pikemminkin luonnollista virtausta, jossa ihminen toimii vailla vastustusta. Wu wei on toimimista harmonisesti luonnon ja tilanteiden kanssa ilman pakottamista tai turhaa ponnistelua. Se on kuin vesivirta, joka kiertää esteet ja löytää luonnollisen tiensä alaspäin ilman taistelua. Kun puhutaan tietynlaisesta toiminnasta, vaikkapa qigongin harjoittelusta, wu wein käsite on hyvin lähellä sitä, mitä tieteessä kutsumme flow-kokemukseksi.
Yksinkertaisuus ja harmonia
Taolaisessa filosofiassa yksinkertaisuus ja luonnollisuus ovat avain tasapainoiseen elämään. Taolainen viisaus kehottaa ihmisiä tarkkailemaan luonnon sykliä ja ottamaan oppia sen tasapainosta. Taolaisuus esittää, että maailmankaikkeudessa kaikki on keskinäisessä yhteydessä ja vuorovaikutuksessa. Niinpä paras tapa elää on pyrkiä harmoniaan näiden voimien kanssa, sen sijaan että yrittäisimme hallita niitä. Se opettaa ihmisiä elämään yksinkertaista ja luonnonmukaista elämää ja ymmärtämään, että kaiken ytimessä on jatkuva muutos. Tätä muutosprosessia ei tule vastustaa, vaan siihen tulisi mukautua. Taolaisuuden ytimessä on ajatus, että todellinen viisaus löytyy sisäisestä rauhasta ja yhteydestä kaikkeuteen, ei ulkoisista saavutuksista tai vallasta. Tao on kaikkialla läsnä oleva voima, joka kutsuu ihmistä virtaamaan sen kanssa, hyväksymään elämän jatkuvan kierron ja löytämään sen myötä todellisen sisäisen tasapainon.
Yin ja Yang
Taolaisuuteen kuuluu myös käsite yin ja yang, joka edustaa vastakohtien välistä suhdetta. Yin ja yang eivät ole vain vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä voimia, jotka muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Yin edustaa usein passiivisuutta, pimeyttä ja kylmyyttä, kun taas yang edustaa aktiivisuutta, valoa ja lämpöä. Nämä kaksi voimaa eivät ole ristiriidassa, vaan ne ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja muutoksessa. Elämä ja luonnon kiertokulku perustuvat tähän jatkuvaan vaihteluun. Parhaimmillaan tasapaino yin- ja yang-voimien välillä tuo harmonian ja rauhan.