Sisältö

Qigong ja taojooga ovat kuin yin ja yang, saman asian eri puolet. Qigong on (suhteessa taojoogaan) liikkuvampaa ja ulkoisempaa harjoittelua, ja taojooga taas on (suhteessa qigongiin) liikkumatonta ja meditatiivisempaa harjoittelua. Yhdessä ne muodostavat jatkumon hyvin kehollisesta ja liikkuvasta harjoittelusta meditatiiviseen istuen tehtävään harjoitteluun.

Qigong – meditatiivinen liikunta

Qigong eli Chi Kung [lausutaan suomalaisittain “tsii kung”] on yleisnimitys erilaisille kiinalaisille psykofyysisille kehon ja mielen harjoitusmuodoille. Termi qigong muodostuu kahdesta kiinankielisestä sanasta, qi ja gong. Sanalla qi on lukuisia eri merkityksiä riippuen asiayhteydestä, jossa sitä käytetään. Lauseesta riippuen qi voi tarkoittaa ilmaa, säätilaa, kaasua, höyryä, elinvoimaa tai hengitystä. Gong tarkoittaa kykyä tai taitoa, joka on muodostunut sinnikkäällä tekemisellä pitkän ajan kuluessa. Qigong voidaan siis kääntää termiksi hengitysharjoitukset (engl. breathing exercises, breathwork) tai elivoimaa lisäävät harjoitukset (engl. cultivation of vital energy) joita on tarkoitus tehdä säännöllisesti. Qigong on tehokas terveyden edistäjä, joten Kiinassa sitä käytetään perinteisen kiinalaisen lääketieteen sairaaloissa osana potilaille annettavaa hoitoa.

Kuvailen Helsingin Yliopiston pro gradussani omaa kokemustani Dynamis-qigongista näin:

Dynamis-qigong, jossa yhdistyvät tietoinen liike, hengitys ja syvä keskittyminen kehon liikkeeseen sekä aistimuksiin, saa aikaan voimakkaan kehollisen kokemuksen, joka herättää kehotietoisuuden syntymisen. Kehotietoisuus toimii fokuksena mielelle ja tarkkaavaisuudelle ja pitää näin huomion keskittyneenä nykyhetkeen, jolloin mieleen ei mahdu ylimääräisiä häiritseviä ajatuksia. Syvä ja rauhallinen hengitys, joka yhdessä hitaiden liikkeiden kanssa hapettaa verta, saa aikaan kehossa vähitellen lisääntyvän, sisältäpäin kumpuavan lämmön tunteen. Tunne muistuttaa saunomisen jälkeistä miellyttävää, rentoa ja lämmintä olotilaa. Samanaikaisesti lämmön tuntemuksen kanssa kehossa koetaan eräänlaista sisäistä kihelmöintiä tai värähtelyä, jonka johdosta keho tuntuu energisoituneelta ja elävältä. Nämä miellyttävät, jopa nautinnolliset kehontuntemukset saavat aikaan positiivisen tunnetilan. Positiivinen tunnetila puolestaan syventää jo alkanutta rentoutumiskokemusta, joka edelleen mahdollistaa yhä kokonaisvaltaisemman kehon käytön ja sen kautta yhä virtaavamman liikkeen synnyn. Kokemuksen syventyessä itsetietoisuus saattaa kadota, jolloin jäljelle jää vain virtaavasti ja nautinnollisesti itsekseen liikkuva ja hengittävä kehotietoisuus.

Qigong harjoittelun kolme pilaria

1. Tietoinen liike

Yleensä qigongissa tehtävä liike on hidasta. Hidas liike mahdollistaa tietoisuuden kohdistamisen kehon hienomotorisiin toimintoihin sekä liikkeen tietoisen ohjaamisen sen liikeradan jokaisen pisteen läpi. Lisäksi hidas liike mahdollistaa koko kehon aistimisen aina yksityiskohtaisiin kehollisiin tuntemuksiin saakka. Liikkeen hitaus myös auttaa irtautumaan pois automatisoiduista liikemalleista ja vaatii koko huomiokyvyn keskittämisen, jotta kokonaisvaltainen ja synkronisoitu koko kehon liike olisi mahdollista. Tämä tuottaa voimakkaan sisäisen kokemuksellisen yhteyden omaan kehoon ja kehittää harjoittajan kehotietoisuutta

2. Hengityksen säätely

Hengitys vaikuttaa ihmisen autonomiseen hermostoon, hormonitoimintaa, tarkkaavaisuuteen ja tunteisiin, eli se on eräänlainen avain moniin ihmisen hyvinvointiin vaikuttaviin toimintoihin. Lue lisää hengityksestä.

3. Mielen keskittäminen

Qigong-harjoittelussa mieli keskitetään liikkeeseen, kehontuntemuksiin, hengitykseen sekä näiden synkronoiontiin. Tämä saa aikaan meditatiivisen keskittyneen tilan syntymisen sekä mahdollistaa flow-kokemuksen syntymisen. Lue lisää meditaatiosta.

Qigong-harjoituksen rakenne

Dynamis-qigong harjoitus koostuu yleensä neljästä osasta, jotka ovat:

1. Kehon avaaminen ja rentouttaminen

Tehdään harjoituksen alussa, jolloin päivän aikana kertyneet stressijumit saavat mahdollisuuden purkautua ja rentoutumisprosessi alkaa. Tämä vaihe pitää sisällään erilaisia ravisteluja, venytyksia, heilutteluja ja aaltomaisia koko kehon liikkeitä, joita tehdessä tarkkaavaisuus keskitetään kehontuntemuksiin.

2. Hengityksen avaaminen ja syventäminen

Stressi, huolet, jännittyneisyys ja epäergonomiset asennot jumittavat hengityslihaksia ja tekevät hengityksestä pinnallista. Hengitysharjoituksilla tutkitaan omaa hengitystä, avataan hengityslihaksistoa, ja pidennetään ja syvennetään hengitystä, jolloin saadaan positiviivisia vaikutuksia autonomiseen hermostoon, verenkiertoon, mieleen ja tunteisiin.

3. Hengityksen ja tietoisen liikeen yhdistäminen

Kun keho ja hengitys on viritetty, ne voidaan yhdistää toisiinsa mielen avulla. Näissä virtaavissa harjoituksissa liike, hengitys ja meditatiivinen tarkkaavaisuus yhdistyvät. Tässä vaiheessa harjoitusta oppilaat saattavat saada flow-kokemuksen, joka tuntuu siltä kuin liike tapahtuisi itsestään ilman mitään ponnisteluja. Esimerkkinä näistä harjoituksista ovat kehittämäni Kurki-sarjan eri variaatiot.

4. Mielen keskittäminen

Tässä vaiheessa harjoitus on rentouttanut keho-mieltä ja saanut aikaan mielen keskittyneen tarkkaavaisuuden ja kenties flow-kokemuksen. Harjoituksen lopuksi tuntuu hyvältä viedä keskittyminen vielä syvemmälle tasolle meditatiiviseen taojooga harjoitukseen, joka voidaan tehdä seisten, istuen tai maaten.

Vaikka jokainen näistä neljästä vaiheesta on läsnä jokaisessa harjoituksessa, kyseessä on toisaalta spiraalinomainen prosessi, jossa jokainen edeltävä vaihe auttaa seuraavan vaiheen syntymistä.

Esimerkkejä erilaisista qigong sarjoista

Kurki levittää siipensä

Erilaisen kurki-harjoitukset ovat kehittämiäni sarjoja ja harjoitteita, dynamis-qigonia. Kehitin ensimmäisen kurkisarjan version vuonna 2008. Lähdin intuitiivisesti tutkimaan omaa tapaani liikkua ja tehdä liikkeitä, jotka tuntuivat hyvin mukavilta. Huomasin, että sain nopeita ja parhaita tuloksia rentoutumiseen ja mukavaan oloon tekemällä toistuvia, pumppaavia koko kehon liikkeitä. Huomasin kuitenkin, että perinteisissä qigong-sarjoissa tällainen tekotapa ei ole kovin yleinen (poikkeuksia toki on). Halusin tuoda tämän tavan esille oppilailleni ja niin kesän 2008 aikana tutkimukseni tuloksena syntyi kurkisarja. Siinä matkitaan ison linnun, kuten kurjen, kehon ja siipien liikettä. Näin saadaan aikaan toistuva, koko kehon pumppausliike, joka hengitykseen yhdistetynä liikuttaa kehon nesteitä.

Kurkisarja on myös fyysisiin liikeisiin pohjautuva runollinen kuvaus. Se on tarina kurjesta, joka valmistautuu lentämään. Tämä on ikivanha shamanistinen menetelmä, jossa shamaani ikään kuin ottaa jonkin eläimen hahmon. Tällaisella matkimisella tai sulautumisella voidaan ohittaa ihmisen totunnaiset liikemallit- ja ajattelukuvot. Lisäksi se antaa mielelle jotain tavallisuudesta poikkeavaa johon keskittyä.

Olen vuosien kuluessa kehittänyt sarjasta lukuisia muunnelmia, joissa osassa liikutaan. Allaolevalla videolla esitän yhden tavan tehdä alkuperäisen kurki levittää siipensä – sarjan perusliikkeitä.

Baduanjin

Baduanjin on todennäköisesti kaikkein yleisin yksittäinen qigong sarja/harjoite. Siinä on 8 eri liikettä, jotka toistetaan (yleensä) samassa järjestyksessä. Baduanjin on esimerkki harjoituksesta, jota voidaan tehdä monin eri tavoin. Siitä on olemassa kymmeniä, ellei satoja erilaisia “virallisia” eri koulukuntien/tyylien versioita, joiden liikkeet tai suoritustapa voivat erota toisistaan vain hieman, taikka hyvinkin paljon.

Baduanjinin liikeiden tekemisessä voidaan kuitenkin painottaa hyvinkin erilaisia asioita riippuen siitä, minkälaisia vaikutuksia halutaan aikaansaada. Niissä voidaan painottaa rentoutumista, kehon venyttelyä, kehon voimistamista tai hengitystä. Myös hengitys voidaan liittää liikkeisiin eri tavoin, jolloin myös harjoitteiden luonne muuttuu.

Baduanjin on hyvä esimerkki omasta tavastani opettaa oppilaitani. Pyrin siihen, että jokainen harjoittelija löytäisi oman yksilöllisen tapansa tehdä harjoituksia, sillä kaikilla meillä on erilaiset tarpeet ja taipumukset. Niinpä kun opetin viimeksi baduanjiniä syksyllä 2020 opetin monia eri tapoja tehdä sarja. Opetin neljä erilaista tapaa rytmittää hengitys ja liike toisiinsa. Lisäksi teimme useimmista liikkeistä eri variaatioita: liikkeistä 1-5 kolme variaatoita kustakin, liikkeistä 6-8 kaksi eri variaatioita kustakin. Kun nämä eri liikkeet yhdistetään neljään erilaiseen hengitystapaan saadaan yli 7000 erilaista tapaa tehdä baduanjin! Tässä tietenkään ei ole tarkoituksena tehdä kaikki eri variaatioita läpi (vaikka tietysti se on mahdollista, jos tekee sarjan kerran päivässä saa mukavasti kulumaan n. 20 vuotta ilman, että toistaa täysin tekotapaa). Tarkoituksenani on opettaa harjoittelijoille löytämään heille paras tapa tehdä tätä harjoituksta.

Yijinjing

Legendan mukaan buddhalainen munkki Bodhidharma (kiinaksi Damo) saapui Intiasta Kiinaan 500-luvulla ja asettui Shaolin- nimiseen luostariin opettamaan buddhalaisuutta. Hän huomasi munkkien olevan huonossa fyysisessä kunnossa ja kehitti munkeille kaksi harjoitusta terveyden vahvistamiseksi: yijinjing (lihasten ja jänteiden muutoksen -klassiko) sekä xisuijing (luuytimen pesemisen -klassikko). Yijinjingistä on olemassa useita eri versioita, joissa yleensä on 12 liikettä (joskus myös enemmän tai vähemmän).

Yijinjingiä voi tehdä useilla eri tavoilla, kuten lähes kaikkia harjoituksia. Itse erottelen viisi erilaista tekotapaa, jotka eivät ole toisistaan poissulkevia. Enemmänkin on kyse sittä mitä a) halutaan saavuttaa b) mikä on oma mieltymys c) missä vaiheessa oppimisprosessia/harjoituksen sisäistämistä on.

Nämä viisi erilaista tapaa ovat:
1. kevyt virtaava tekeminen, jossa keskitytään kehon rentouttamiseen, avaamiseen ja venyttämiseen.
2. edelliseen voidaan liittää staattista pitoa liikkeiden ääriasennoissa, jolloin harjoitukseen tulee hieman hatha-joogan asana harjoituksen makua.
3. asennoissa seisomista ja mielikuvien käyttöä, jolloin harjoitus muistuttaa yiquanin zhan zhuang – harjoittelua.
4. syvän vatsahengityksen rytmittämä tekeminen, jolloin harjoitus yhdistää hengitysharjoittelua kehoa avaaviin ja vahvistaviin liikkeisiin.
5. sisäinen tapa, jossa liikkeisiin yhdistyy taojoogaharjoituksissa käytettyjä sisäisiä (neigong/neidan) harjoituksia.

Tapa 1 tuottaa mukavan ja rennon olon, se sopii kaikille ja siksi opetan sen aina ensimmäiseksi. Tapa 2 on ikäänkuin jatkoa edelliseen, tavat 3 ja 4 sopivat hyvin koko kehon voimistamista haluaville (kuten kamppailulajiharjoittelijoille) ja tapa 5 sisäisten harjoitusten (taojooga/neigong/neidan) tekijöille. Kuten aikaisemmin sanoin, nämä tavat eivät ole jyrkkiä kategorioita eivätkä ne ole ristiriidassa keskenään.

Taojooga

Taojooga tunnetaan monilla eri nimillä: taolainen sisäinen harjoitelu, taolainen meditaatio, sisäinen eliksiiri, neidan.
Olen oppinut taojooga-systeemin opettajaltani Mantak Chailta ja hänen vanhimmalta oppilaaltaan Juan Liltä. Olen toinen suomalainen, jolle Mantak Chia on antanut opetusluvan hänen Universal Healing Tao-systeemilleen, toisen ollessa Jukka-Pekka Lilja.

Taojooga systeeminä muistuttaa hieman jotakin jooga koulukuntia. Taojoogan harjoitukset perustuvat pitkäli ihmisen energiajärjestelmän harjoittamiseen (dantienit ja meridiaanit.) Harjoitukset ovat luonteeltaan kehollisia ja meditatiivisia. Näistä harjoituksista tunnetuin on pieni taivaallinen kierto eli mikrokosminen kierto.

Mikrokosmisen kierron kaavakuva

Qigongin historiaa

Mawangduin silkkimaalaus

Qigong-harjoitteiden alkuperä juontaa kauas kiinalaiseen esihistoriaan, aikaan ennen kirjoitustaidon kehittymistä, joten tarkkaa tietoa harjoitusmuodon syntyvaiheista ei ole. Kiinalaisen lääketieteen vanhin ja vaikutusvaltaisin teksti, yli kaksituhatta vuotta vanha Huangdi Neijing (suom. keltaisen keisarin sisätauti klassikko), on vanhimpia kirjallisia teoksia, jossa puhutaan qigong-harjoituksista. Mawangduin arkeologisesta kaivauksesta on löytynyt silkkimaalaus, joka esittää qigongia harjoittelevia ihmisiä. Silkkimaalauksen iäksi on arviotu yli kaksituhatta vuotta.

Qigong harjoitteiden kategoriat ja tyylisuunnat

Erilaisia qigong-tyylejä on useita tuhansia. Tyylit ovat peräisin eri qigong-kategorioista, joita voidaan luokitella eri tavoin. Yleisimmin käytetyssä luokittelussa jaetaan qigong-harjoitteet sen mukaan, mistä lähteistä ne tulevat. Näitä lähteitä on perinteisesti kolme: lääkinnällinen qigong, meditatiivinen qigong ja kamppailutaidollinen qigong. Lääkinnälliset qigong-harjoitukset perustuvat perinteisen kiinalaisen lääketieteen (eng. Traditional Chinese Medicine) teorioihin, ja niiden tarkoituksena on terveyden vahvistaminen, sairauksien ennaltaehkäisy ja sairaustiloista toipumisen edistäminen. Meditatiivinen qigong pitää sisällään taolaisesta, buddhalaisesta tai kungfutselaisesta traditiosta syntyneitä qigong-harjoitteita, joiden tarkoituksena on vahvistaa kehoa pitkiä meditaatiosessioita varten, sekä edistää yleisterveyttä. Kamppailutaidollinen qigong puolestaan pitää sisällään erilaisista kiinalaisista kamppailulajeista (kiin. wushu) tulevia qigong-harjoituksia, joita käytetään kehon ja mielen voimistamiseen, terveyden vahvistamiseen sekä vammojen ehkäisemiseen ja parantamiseen. Erityisesti niin kutsutut sisäisen koulukunnan kamppailulajit (kiin. neijia), kuten taijiquan, yiquan, baguazhang ja xingyiquan, lasketaan usein qigong-tyyleiksi, vaikka ne ovat omia lajejaan.

Vaikka edellä kuvatut harjoitukset ovat hyvin vanhoja, termiä qigong on alettu käyttää laajemmin vasta 1930-luvulta lähtien, ja se on vähitellen vakiintunut kuvaamaan suurta kirjoa erityyppisiä kiinalaisperäisiä liikkuvia kehollisia meditatiivisia harjoituksia. Ennen kuin qigong-termin käyttö yleistyi, näistä harjoituksista käytettiin erilaisia nimityksiä, kuten neigong (suom. sisäiset harjoitteet), dao yin (suom. energian johtaminen ja ohjaaminen), tu gu na xin (suom. poista vanha energia ja vedä sisään uusi) ja yang sheng (suom. ravitse elämän voimia) ja xing qi (suom. liikuta qi:tä). Myös näitä termejä saatetaan joskus käyttää qigong-nimityksen sijasta tai sen rinnalla.

Koska kyseessä on hyvin laajalla alueella yli parivuosituhatta jatkunut harjoitteluperinne, on sen aikana syntynyt lukematon määrä erilaisia formalisoituneita sekä ei-formalisoituneita qigong tyylisuuntia. Usein vanhimmaksi qigong-harjoitukseksi mainitaan wuqinxi (suom. viiden eläimen leikki), jonka alkujuuret ovat shamanistisessa tanssissa. Tässä harjoituksessa harjoittelija tekee eläinten liikkeiden inspiroimia liikeitä. Toinen vanha qigong-harjoitus on yijinjing (suom.  lihasten ja jänteiden muutos klassikko). Legendan mukaan chan-buddhalaisuuden (eli zen-buddhalaisuuden) perustaja Bodhidharma kehitti tämän harjoituksen 500-luvulla, koska hänen johtamassaan Shaolin-luostarissa munkit olivat fyysisesti niin huonossa kunnossa, että nukahtelivat kesken meditaation.

Perinteisesti jokin tietty tyyli saattoi olla vain yhden perheen tai suvun jäsenten harjoitus, tai jollakin yksittäisellä kylällä saattoi olla oma tyylinsä.  Uusia tyylejä myös syntyi sitä mukaa, kun uudet harjoittelijasukupolvet muunsivat vanhoja tyylejä, tai kehittivät vanhojen periaatteiden pohjalta täysin uusia tapoja harjoitella. Tämä kehityslinja jatkuu edelleen Kiinassa, jossa on 1990-luvulla valtion johdolla aloitettu jianshen-qigongin (suom. terveys-qigong) kehittäminen. Tässä prosessissa vanhojen qigong-tyylien pohjalta kehitettiin standardoidut ja modernisoidut qigong-harjoitteet. Myös kehittämäni kurki-sarjat voidaan nähdä tämä saman kehityslinjan ilmentyminä.