Seuraavaksi lyhyt kuvaus kolmesta kiinalaisesta lajista, joista Dynamis® on kehitetty.

Qigong

Mawangduin silkkimaalaus

Dynamiksen® harjoitteet tulevat suurimmaksi osaksi erilaisista qigong-harjoitteista. Qigong eli Chi Kung (voidaan kirjoittaa myös Qi Gong, Chikung tai Chi Gung ) [lausutaan suomalaisittain “tsii kung” ] on yleisnimitys erilaisille kiinalaisille psykofyysisille kehon ja mielen harjoitusmuodoille. Termi qigong muodostuu kahdesta kiinankielisestä sanasta, qi ja gong. Sanalla qi on lukuisia eri merkityksiä riippuen asiayhteydestä, jossa sitä käytetään. Lauseesta riippuen qi voi tarkoittaa ilmaa, säätilaa, kaasua, höyryä, elinvoimaa tai hengitystä. Gong tarkoittaa kykyä tai taitoa, joka on muodostunut sinnikkäällä tekemisellä pitkän ajan kuluessa. Qigong voidaan siis kääntää termiksi hengitysharjoitukset (engl. breathing exercises) tai elivoimaa lisäävät harjoitukset (engl. cultivation of vital energy) joita on tarkoitus tehdä säännöllisesti. Qigong on hyvin tehokas terveyden edistäjä, joten Kiinassa sitä käytetään perinteisen kiinalaisen lääketieteen sairaaloissa osana potilaille annettavaa hoitoa.

Qigong-harjoitteiden alkuperä juontaa kauas kiinalaiseen esihistoriaan, aikaan ennen kirjoitustaidon kehittymistä, joten tarkkaa tietoa harjoitusmuodon syntyvaiheista ei ole. Kiinalaisen lääketieteen vanhin ja vaikutusvaltaisin teksti, yli kaksituhatta vuotta vanha Huangdi Neijing (suom. keltaisen keisarin sisätauti klassikko), on vanhimpia kirjallisia teoksia, jossa puhutaan qigong-harjoituksista. Mawangduin arkeologisesta kaivauksesta on löytynyt silkkimaalaus, joka esittää qigongia harjoittelevia ihmisiä. Silkkimaalauksen iäksi on arviotu yli kaksituhatta vuotta.

Qigong harjoitteiden kategoriat ja tyylisuunnat

Erilaisia qigong-tyylejä on useita tuhansia. Tyylit ovat peräisin eri qigong-kategorioista, joita voidaan luokitella eri tavoin. Yleisimmin käytetyssä luokittelussa jaetaan qigong-harjoitteet sen mukaan, mistä lähteistä ne tulevat. Näitä lähteitä on perinteisesti kolme: lääkinnällinen qigong, meditatiivinen qigong ja kamppailutaidollinen qigong. Lääkinnälliset qigong-harjoitukset perustuvat perinteisen kiinalaisen lääketieteen (eng. Traditional Chinese Medicine) teorioihin, ja niiden tarkoituksena on terveyden vahvistaminen, sairauksien ennaltaehkäisy ja sairaustiloista toipumisen edistäminen. Meditatiivinen qigong pitää sisällään taolaisesta, buddhalaisesta tai kungfutselaisesta traditiosta syntyneitä qigong-harjoitteita, joiden tarkoituksena on vahvistaa kehoa pitkiä meditaatiosessioita varten, sekä edistää yleisterveyttä. Kamppailutaidollinen qigong puolestaan pitää sisällään erilaisista kiinalaisista kamppailulajeista (kiin. wushu) tulevia qigong-harjoituksia, joita käytetään kehon ja mielen voimistamiseen, terveyden vahvistamiseen sekä vammojen ehkäisemiseen ja parantamiseen. Erityisesti niin kutsutut sisäisen koulukunnan kamppailulajit (kiin. neijia), kuten taijiquan, yiquan, baguazhang ja xingyiquan, lasketaan usein qigong-tyyleiksi, vaikka ne ovat omia lajejaan.

Vaikka edellä kuvatut harjoitukset ovat hyvin vanhoja, termiä qigong on alettu käyttää laajemmin vasta 1930-luvulta lähtien, ja se on vähitellen vakiintunut kuvaamaan suurta kirjoa erityyppisiä kiinalaisperäisiä liikkuvia kehollisia meditatiivisia harjoituksia. Ennen kuin qigong-termin käyttö yleistyi, näistä harjoituksista käytettiin erilaisia nimityksiä, kuten neigong (suom. sisäiset harjoitteet), dao yin (suom. energian johtaminen ja ohjaaminen), tu gu na xin (suom. poista vanha energia ja vedä sisään uusi) ja yang sheng (suom. ravitse elämän voimia) ja xing qi (suom. liikuta qi:tä). Myös näitä termejä saatetaan joskus käyttää qigong-nimityksen sijasta tai sen rinnalla.

Koska kyseessä on hyvin laajalla alueella yli parivuosituhatta jatkunut harjoitteluperinne, on sen aikana syntynyt lukematon määrä erilaisia formalisoituneita sekä ei-formalisoituneita qigong tyylisuuntia. Usein vanhimmaksi qigong-harjoitukseksi mainitaan wuqinxi (suom. viiden eläimen leikki), jonka alkujuuret ovat shamanistisessa tanssissa. Tässä harjoituksessa harjoittelija tekee eläinten liikkeiden inspiroimia liikeitä. Toinen vanha qigong-harjoitus on yijinjing (suom.  lihasten ja jänteiden muutos klassikko). Legendan mukaan chan-buddhalaisuuden (eli zen-buddhalaisuuden) perustaja Bodhidharma kehitti tämän harjoituksen 500-luvulla, koska hänen johtamassaan Shaolin-luostarissa munkit olivat fyysisesti niin huonossa kunnossa, että nukahtelivat kesken meditaation.

Perinteisesti jokin tietty tyyli saattoi olla vain yhden perheen tai suvun jäsenten harjoitus, tai jollakin yksittäisellä kylällä saattoi olla oma tyylinsä.  Uusia tyylejä myös syntyi sitä mukaa, kun uudet harjoittelijasukupolvet muunsivat vanhoja tyylejä, tai kehittivät vanhojen periaatteiden pohjalta täysin uusia tapoja harjoitella. Tämä kehityslinja jatkuu edelleen Kiinassa, jossa on 1990-luvulla valtion johdolla aloitettu jianshen-qigongin (suom. terveys-qigong) kehittäminen. Tässä prosessissa vanhojen qigong-tyylien pohjalta kehitettiin standardoidut ja modernisoidut qigong-harjoitteet.

Taojooga

Vanha taolainen maalaus, joka kuvaa symbolisesti ihmisen energiakiertojärjestelmää. Kuva symboloi istuvaa ihmistä (kuvassa näkyvä paksu osa on ihmisen selkäranka ja ylhäällä on pää) ja hänen meditatiivisten harjoitteiden avulla luomaansa energianvirtausta. Tämä harjoitus tunnetaan nimellä mikrokosminen kierto (kts. alla).

Toinen Dynamikseen® vaikuttanut laji on taojooga. Kiinalainen nimitys taolaiseen filosofiaan perustuville meditatiivisille harjoitteille on neidan, eli sisäinen alkemia. On tärkeää huomata, että taolainen filosofia on eri asia kuin taolaisuus uskontona. Taolaisella filosofialla on ollut suuri vaikutus kiinalaiseen perinteiseen lääketieteeseen sekä erilaisiin terveysharjoituksiin. Taolainen filosofia korostaa ihmisen yhteyttä luontoon eli sekä ihmisen sisäiseen luontoon, että meitä ympäröivään luontoon ja maailmankaikkeuteen. Taolaisuuden mukaan ihmisen tulisi pyrkiä sopeuttamaan toimintansa kehon ja ympäristön rytmeihin ja muutoksiin. Tämä filosofia sopii hyvin terveydellisiin harjoituksiin, sillä se kannustaa kuuntelemaan itseään ja mukauttamaan toimintaansa ja elämäntapojaan terveyden ylläpitämiseksi ja sairauksien torjumiseksi.

Taojooga -harjoituksessa näkyy selkeästi vanha taolainen viisaus kehon ja mielen erottamattomasta yhteistoiminnasta. Aivot, keho, mieli, tunteet, hengitys, liike, mielikuvat ja tarkkaavaisuus ovat kaikki saman toisiinsa vaikuttavan dynaamisen systeemin osia. Mieli ei ole dualistisesti irrallaan kehosta, vaan mieli on kehollistunut. Tämä on näkemys, joka on vasta muotoutumassa tieteelliseksi teoriaksi. Tieteessä näistä teorioista käytetään nimitystä kehollinen tai kehollistunut kognitio (embodied cognition).

Mantak Chia oli ensimmäinen taojooga opettaja, joka alkoi avoimesti opettaa länsimaalaisia ihmisiä. Tuohon aikaan 80-luvun alussa kiinalaiset meditaatiomenetelmät olivat länsimaissa täysin tuntemattomia, joten Chia kutsui opettamaansa menetelmää taojoogaksi, koska jooga oli länsimaalaisille tuttu termi. Mantak Chia alkoi myöhemmin kutsua opettamaansa menetelmää nimellä Universal Tao, mutta taojooga -nimitys jäi elämään, ja siksi minäkin käytän sitä.

Taojooga on siis taolaiseen filosofiaan pohjautuva terveysharjoitus- ja meditaatio -menetelmä, jonka olen oppinut Mantak Chialta ja hänen vanhimmalta oppilaltaan Juan Li:ltä. Olen toinen kahdesta suomalaisesta, joille Mantak Chia on antanut systeeminsä opetusluvan (toinen on Jukka-Pekka Lilja). Taojooga-harjoitukset muistuttavat jonkin verran eräitä intialaisia ja tiibetiläisiä joogaharjoituksia, joissa meditatiivisen keskittymisen, mielikuvien ja hengityksen yhdistelmällä vaikutetaan autonomiseen hermostoon. Tämä on siis hieman erityyppistä meditaatiota kuin buddhalaiseen perinteeseen pohjautuvassa mindfulness-harjoittelussa.

Lyhyt ja vahvasti yksinkertaistettu kuvaus Taojoogan ydinharjoituksista:

Sisäinen hymy: harjoitus, jossa opetetaan tietoisesti aktivoimaan lempeä miellyttävä tunnetila, jonka annetaan levitä kaikkialle kehon eri osiin. Tämä harjoitus muistuttaa monia mielikuva- ja rentoutumisharjoituksia.
Kuusi parantavaa ääntä: Harjoitus, jossa hengityksen-. äänen-, tunnetilan-, mielikuvan ja kehonliikkeen yhdistelmällä “hierotaan” eri sisäelimiä.
Mikro- ja makrokosminen kierto: Meditaatio, jossa kehon “energiaa” kierrätetään intention ja/tai hengityksen tahdissa meridiaaneja pitkin.
Viiden elementin fuusio 1,2 ja 3: Näillä harjoituksilla kierrätetään ja tasapainotetaan tunteita ja elinvoimaa (hermostollista toimintaa).
Tuli ja vesi meditaatio: kaikkien edellisten harjoitusten kulminaatio, eräänlainen energiatasapainon uudelleenorganisointiprosessi.

Muita keskeisiä taojooga-harjoituksia ovat luuydin -neikung (kiinaksi xisuijing, eli “luuytimen puhtaaksi peseminen”) sekä keskikanavameditaatio.

Mantak Chian Universal Tao-systeemissä on myös suuri joukko erilaisia “apuharjoitteita”, kuten vatsan – ja sisäelintenhieronan menetelmä tsi nei tsang, erilaisia qigong harjoitteita kuten rautapaita qigong, dantien qigong, taiji qigong jne. Hänen systeeminsä on toisaalta hyvin terveyspainotteinen, toisaalta hyvin monimutkainen ja esoteerinen. Niinpä olen ottanut siitä omaan Dynamis® -menetelmääni vain käytännöläheisiä harjoituksia, jotka voidaan helposti yhdistää muihin Dynamis® harjoituksiin, kuten sisäinen hymy, sekä kuusi parantavaa ääntä-harjoitukset.

Taiji

Kolmas laji, josta Dynamis® on saanut vaikutteita, on taiji. Taiji (Taijiquan, Taiji Quan, Tai Chi, Tai Chi Chuan), on vanha kiinalainen laji, joka kuuluu neijia, eli sisäisten kamppailulajien ryhmään kuten yiquankin. Nykyään taiji on lähinnä meditatiivinen, terveyttä edistävä liikuntamuoto.

Legendan mukaan taolainen Zhang Sanfeng kehitti Taijin periaatteet 1300 -luvulla Wudang -vuorella nähtyään käärmeen ja linnun välisen taistelun. Historiallisesti Taiji on todennäköisemmin syntynyt 1600-luvulla pienessä Chen-suvun kotikylässä Henanin maakunassa Kiinassa. Taijissa on monia eri tyylejä (kuten Yang, Chen, Wu, Sun) ja jokaisessa tyylissä on monia eri “alatyylejä” ja muotoja.

Zhang Sanfeng katsoo käärmeen ja linnun taistelua.

Vaikka Taiji oli alunperin kamppailulaji, 1900-luvulle tultaessa ihmiset olivat yhä enemmän kiinnostuneita terveytensä ylläpitämisestä eivätkä niinkään kamppailusta. (Tästä syystä itse käytän nimitystä taiji enkä taijiquan, sana quan viittaa kamppailulajiin). Erityisesti taiji -mestari Yang Chengfu muutti tyyliään helpommin opittavaksi, jolloin yhä useammat ihmiset pystyivät sitä harjoittelemaan. Tällöin myös Taijin suosio kasvoi Kiinassa voimakkaasti. Koska taiji on erinomainen terveysharjoitus, se lasketaan usein yhdeksi qigong tyyliksi.

Taijissa harjoitellaan erilaisia liikesarjoja, joita kutsutaan myös muodoiksi. Perinteiset liikesarjat ovat pitkiä (esim. 108 liikettä) ja niiden liikeiden oppiminen kestää kauan, useita vuosia. Niinpä nykyisin on kehitetty huomattavasti lyhyempiä sarjoja, (esim 24 tai 8 liikettä) jotka ovat nopeammin opittavissa. Taijin vaikeus ei kuitenkaan tule itse liikkeiden muistamisesta, vaan niiden oikeaoppisesta suorittamisesta. Jotta voi tehdä taijita “oikein”, täytyy oppia liikkumaan ja käyttämään kehoaan uudella tavalla. Tämän taidon oppiminen on vuosien prosessi, joka vaatii paljon työtä. Se kuitenkin myös antaa paljon, sillä se voimistaa kehoa ja mieltä, kehittää kehonhallintaa ja keskittymiskykyä.

Taiji on nykyään myös urheilulaji jossa voi kilpailla. Kilpailu tuo mukanaan mitaleita ja urheilusankareita, mutta monet vanhat taiji -mestarit arvostelevat sitä ja sanovat sen muuttavan taijin luonnetta liikaa. Kilpa -taiji on arvostelutuomareiden arvioima laji kuten, vaikkapa voimistelu tai taitoluistelu, joten ulkoinen näyttävyys on siinä tärkeää. Tällöin myös taijiliikeiden liikeradat kasvavat hyvin suuriksi, mikä ei enää ole opatimaalista terveydellisestä tai funktionaalisesta näkökulmasta katsoen.

Muutamia aiheeseen liittyviä suomalaisia webbisivuja

Järvenpään Sanbao: qigong, taiji ja yiquan opetusta
Tarmo Hakkarainen: qigong, taiji ja taojooga opetusta
Kuopion taijiquan ry: taiji opetusta
Luonnonkeskus: taojooga opetusta