Seuraavaksi lyhyt kuvaus kolmesta kiinalaisesta lajista sekä meditaatiomenetelmistä, joista Dynamis® on kehitetty.

Qigong

Mawangduin silkkimaalaus

Dynamiksen harjoitteet tulevat suurimmaksi osaksi erilaisista qigong-harjoitteista. Qigong eli Chi Kung (voidaan kirjoittaa myös Qi Gong, Chikung tai Chi Gung ) [lausutaan suomalaisittain “tsii kung” ] on yleisnimitys erilaisille kiinalaisille psykofyysisille kehon ja mielen harjoitusmuodoille. Termi qigong muodostuu kahdesta kiinankielisestä sanasta, qi ja gong. Sanalla qi on lukuisia eri merkityksiä riippuen asiayhteydestä, jossa sitä käytetään. Lauseesta riippuen qi voi tarkoittaa ilmaa, säätilaa, kaasua, höyryä, elinvoimaa tai hengitystä. Gong tarkoittaa kykyä tai taitoa, joka on muodostunut sinnikkäällä tekemisellä pitkän ajan kuluessa. Qigong voidaan siis kääntää termiksi hengitysharjoitukset (engl. breathing exercises tai breathwork) tai elivoimaa lisäävät harjoitukset (engl. cultivation of vital energy) joita on tarkoitus tehdä säännöllisesti. Qigong on hyvin tehokas terveyden edistäjä, joten Kiinassa sitä käytetään perinteisen kiinalaisen lääketieteen sairaaloissa osana potilaille annettavaa hoitoa.

Qigong-harjoitteiden alkuperä juontaa kauas kiinalaiseen esihistoriaan, aikaan ennen kirjoitustaidon kehittymistä, joten tarkkaa tietoa harjoitusmuodon syntyvaiheista ei ole. Kiinalaisen lääketieteen vanhin ja vaikutusvaltaisin teksti, yli kaksituhatta vuotta vanha Huangdi Neijing (suom. keltaisen keisarin sisätauti klassikko), on vanhimpia kirjallisia teoksia, jossa puhutaan qigong-harjoituksista. Mawangduin arkeologisesta kaivauksesta on löytynyt silkkimaalaus, joka esittää qigongia harjoittelevia ihmisiä. Silkkimaalauksen iäksi on arviotu yli kaksituhatta vuotta.

Qigong harjoitteiden kategoriat ja tyylisuunnat

Erilaisia qigong-tyylejä on useita tuhansia. Tyylit ovat peräisin eri qigong-kategorioista, joita voidaan luokitella eri tavoin. Yleisimmin käytetyssä luokittelussa jaetaan qigong-harjoitteet sen mukaan, mistä lähteistä ne tulevat. Näitä lähteitä on perinteisesti kolme: lääkinnällinen qigong, meditatiivinen qigong ja kamppailutaidollinen qigong. Lääkinnälliset qigong-harjoitukset perustuvat perinteisen kiinalaisen lääketieteen (eng. Traditional Chinese Medicine) teorioihin, ja niiden tarkoituksena on terveyden vahvistaminen, sairauksien ennaltaehkäisy ja sairaustiloista toipumisen edistäminen. Meditatiivinen qigong pitää sisällään taolaisesta, buddhalaisesta tai kungfutselaisesta traditiosta syntyneitä qigong-harjoitteita, joiden tarkoituksena on vahvistaa kehoa pitkiä meditaatiosessioita varten, sekä edistää yleisterveyttä. Kamppailutaidollinen qigong puolestaan pitää sisällään erilaisista kiinalaisista kamppailulajeista (kiin. wushu) tulevia qigong-harjoituksia, joita käytetään kehon ja mielen voimistamiseen, terveyden vahvistamiseen sekä vammojen ehkäisemiseen ja parantamiseen. Erityisesti niin kutsutut sisäisen koulukunnan kamppailulajit (kiin. neijia), kuten taijiquan, yiquan, baguazhang ja xingyiquan, lasketaan usein qigong-tyyleiksi, vaikka ne ovat omia lajejaan.

Vaikka edellä kuvatut harjoitukset ovat hyvin vanhoja, termiä qigong on alettu käyttää laajemmin vasta 1930-luvulta lähtien, ja se on vähitellen vakiintunut kuvaamaan suurta kirjoa erityyppisiä kiinalaisperäisiä liikkuvia kehollisia meditatiivisia harjoituksia. Ennen kuin qigong-termin käyttö yleistyi, näistä harjoituksista käytettiin erilaisia nimityksiä, kuten neigong (suom. sisäiset harjoitteet), dao yin (suom. energian johtaminen ja ohjaaminen), tu gu na xin (suom. poista vanha energia ja vedä sisään uusi), yang sheng (suom. ravitse elämän voimia) ja xing qi (suom. liikuta qi:tä). Myös näitä termejä saatetaan joskus käyttää qigong-nimityksen sijasta tai sen rinnalla.

Koska kyseessä on hyvin laajalla alueella yli parivuosituhatta jatkunut harjoitteluperinne, on sen aikana syntynyt lukematon määrä erilaisia formalisoituneita sekä ei-formalisoituneita qigong tyylisuuntia. Usein vanhimmaksi qigong-harjoitukseksi mainitaan wuqinxi (suom. viiden eläimen leikki), jonka alkujuuret ovat shamanistisessa tanssissa. Tässä harjoituksessa harjoittelija tekee eläinten liikkeiden inspiroimia liikeitä. Toinen vanha qigong-harjoitus on yijinjing (suom.  lihasten ja jänteiden muutos klassikko). Legendan mukaan chan-buddhalaisuuden (eli zen-buddhalaisuuden) perustaja Damo ( eli Bodhidharma) kehitti tämän harjoituksen 500-luvulla, koska hänen johtamassaan Shaolin-luostarissa munkit olivat fyysisesti niin huonossa kunnossa, että nukahtelivat kesken meditaation.

Perinteisesti jokin tietty tyyli saattoi olla vain yhden perheen tai suvun jäsenten harjoitus, tai jollakin yksittäisellä kylällä saattoi olla oma tyylinsä.  Uusia tyylejä myös syntyi sitä mukaa, kun uudet harjoittelijasukupolvet muunsivat vanhoja tyylejä, tai kehittivät vanhojen periaatteiden pohjalta täysin uusia tapoja harjoitella. Tämä kehityslinja jatkuu edelleen Kiinassa, jossa on 1990-luvulla valtion johdolla aloitettu jianshen-qigongin (suom. terveys-qigong) kehittäminen. Tässä prosessissa vanhojen qigong-tyylien pohjalta kehitettiin standardoidut ja modernisoidut qigong-harjoitteet. Oma “tyylini” dynamis on tämän luonnollisen muutosprosessin eräs ilmentymä.

Esimerkkejä Dynamiksen qigong-harjoitteista

Kurki levittää siipensä

Erilaisen kurki-harjoitukset ovat itseni kehittämiä sarjoja ja harjoitteita. Kehitin ensimmäisen kurkisarjan version vuonna 2008. Lähdin sattumalta intuitiivisesti tutkimaan omaa tapaani liikkua ja tehdä liikkeitä, jotka tuntuivat hyvin mukavilta. Huomasin, että sain nopeita ja parhaita tuloksia rentoutumiseen ja mukavaan oloon tekemällä toistuvia, pumppaavia koko kehon liikkeitä. Huomasin kuitenkin, että perinteisissä qigong- ja taijisarjoissa tällaista tekotapa ei useinkaan ollut (toisin kuin yiquanin shili-harjoituksissa, jossa samaa liikettä toistetaan). Halusin tuoda tämän tavan esille oppilailleni ja niin kesän 2008 aikana tutkimukseni tuloksena syntyi kurkisarja. Siinä matkitaan ison linnun kuten kurjen kehon ja siipien liikettä. Näin saadaan aikaan toistuva, koko kehon pumppausliike, joka hengitykseen yhdistetynä liikuttaa kehon nesteitä.

Kurkisarja on myös fyysisiin liikeisiin pohjautuva runollinen kuvaus. Se on tarina kurjesta, joka valmistautuu lentämään. Tämä on ikivanha shamanistinen menetelmä, jossa shamaani ikään kuin ottaa jonkin eläimen hahmon. Tällaisella matkimisella tai sulautumisella voidaan ohittaa ihmisen totunnaiset liikemallit- ja ajattelukuvot. Lisäksi se antaa mielelle jotain tavallisuudesta poikkeavaa johon keskittyä.

Olen vuosien kuluessa kehittänyt sarjasta lukuisia muunnelmia, joissa osassa liikutaan ja tehdään liikkeitä tanssinomaisella tavalla. Allaolevalla videolla esitän yhden tavan tehdä alkuperäisen kurki levittää siipensä – sarjan perusliikkeitä.

Baduanjin

Baduanjin on todennäköisesti kaikkein yleisin yksittäinen qigong sarja/harjoite. Siinä on 8 eri liikettä, jotka toistetaan (yleensä) samassa järjestyksessä. Baduanjin on esimerkki harjoituksesta, jota voidaan tehdä monin eri tavoin. Siitä on olemassa kymmeniä, ellei satoja erilaisia “virallisia” eri koulukuntien/tyylien versioita, joiden liikkeet tai suoritustapa voivat erota toisistaan vain hieman, taikka hyvinkin paljon.

Baduanjinin liikeiden tekemisessä voidaan kuitenkin painottaa hyvinkin erilaisia asioita riippuen siitä, minkälaisia vaikutuksia halutaan aikaansaada. Niissä voidaan painottaa rentoutumista, kehon venyttelyä, kehon voimistamista tai hengitystä. Myös hengitys voidaan liittää liikkeisiin eri tavoin, jolloin myös harjoitteiden luonne muuttuu.

Baduanjin on hyvä esimerkki omasta tavastani opettaa oppilaitani. Pyrin siihen, että jokainen harjoittelija löytäisi oman yksilöllisen tapansa tehdä harjoituksia, sillä kaikilla meillä on erilaiset tarpeet ja taipumukset. Niinpä kun opetin viimeksi baduanjiniä opetin useita eri tapoja tehdä sarja. Opetin neljä erilaista tapaa rytmittää hengitys ja liike toisiinsa. Lisäksi teimme useimmista liikkeistä eri variaatioita: liikkeistä 1-5 kolme variaatoita kustakin, liikkeistä 6-8 kaksi eri variaatioita kustakin. Kun nämä eri liikkeet yhdistetään neljään erilaiseen hengitystapaan saadaan yli 7000 erilaista tapaa tehdä baduanjin! Tässä tietenkään ei ole tarkoituksena tehdä kaikkia eri variaatioita läpi (vaikka tietysti se on mahdollista, jos tekee sarjan kerran päivässä saa mukavasti kulumaan n. 20 vuotta ilman, että toistaa täysin tekotapaa), vaan tarkoituksenani on auttaa harjoittelijoita löytämään heille sopivin tapa tehdä tätä harjoituksta.

Yijinjing

Legendan mukaan buddhalainen munkki Bodhidharma (kiinaksi Damo) saapui Intiasta Kiinaan 500-luvulla ja asettui Shaolin- nimiseen luostariin opettamaan buddhalaisuutta. Hän huomasi munkkien olevan huonossa fyysisessä kunnossa ja kehitti munkeille kaksi harjoitusta terveyden vahvistamiseksi: yijinjing (lihasten ja jänteiden muutoksen -klassiko) sekä xisuijing (luuytimen pesemisen -klassikko). Yijinjingistä on olemassa useita eri versioita, joissa yleensä on 12 liikettä (joskus myös enemmän tai vähemmän).

Yijinjingiä voi tehdä useilla eri tavoilla, kuten lähes kaikkia harjoituksia. Itse erottelen viisi erilaista tekotapaa, jotka eivät ole toisistaan poissulkevia. Enemmänkin on kyse siitä mitä a) halutaan saavuttaa b) mikä on oma mieltymys c) missä vaiheessa oppimisprosessia/harjoituksen sisäistämistä on.

Nämä viisi erilaista tapaa ovat:
1. kevyt virtaava tekeminen, jossa keskitytään kehon rentouttamiseen, avaamiseen ja venyttämiseen.
2. edelliseen voidaan liittää staattista pitoa liikkeiden ääriasennoissa, jolloin harjoitukseen tulee hieman hatha-joogan asana harjoituksen makua
3. asennoissa seisomista ja mielikuvien käyttöä, jolloin harjoitus muistuttaa yiquanin zhan zhuang – harjoittelua
4. syvän vatsahengityksen rytmittämä tekeminen, jolloin harjoitus yhdistää hengitysharjoittelua
5. sisäinen tapa, jossa liikkeisiin yhdistyy taojoogaharjoituksissa käytettyjä sisäisiä (neigong/neidan) harjoituksia.

Tapa 1 tuottaa mukavan ja rennon olon, se sopii kaikille ja siksi opetan sen aina ensimmäiseksi. Tapa 2 on ikäänkuin jatkoa edelliseen, tavat 3 ja 4 sopivat hyvin koko kehon voimistamista haluaville (kuten kamppailulajiharjoittelijoille) ja tapa 5 sisäisten harjoitusten (taojooga/neigong/neidan) tekijöille (Huom. jotkut yijinjingin liikkeet on loogista tehdä ennenkaikkea tiettyä tapaa käyttäen). Kuten aikaisemmin sanoin, nämä tavat eivät ole jyrkkiä kategorioita eivätkä ne ole ristiriidassa keskenään.

Taojooga

Vanha taolainen maalaus, joka kuvaa symbolisesti ihmisen energiakiertojärjestelmää. Kuva symboloi istuvaa ihmistä (kuvassa näkyvä paksu osa on ihmisen selkäranka ja ylhäällä on pää) ja hänen meditatiivisten harjoitteiden avulla luomaansa energianvirtausta. Tämä harjoitus tunnetaan nimellä mikrokosminen kierto (kts. alla).

Toinen Dynamikseen keskeisesti vaikuttanut laji on taojooga. Kiinalainen nimitys taolaiseen filosofiaan perustuville meditatiivisille harjoitteille on neidan, eli sisäinen eliksiiri tai sisäinen alkemia. On tärkeää huomata, että taolainen filosofia on eri asia kuin taolaisuus uskontona. Taolaisella filosofialla on ollut suuri vaikutus kiinalaiseen perinteiseen lääketieteeseen sekä erilaisiin terveysharjoituksiin. Taolainen filosofia korostaa ihmisen yhteyttä luontoon eli sekä ihmisen sisäiseen luontoon, että meitä ympäröivään luontoon ja maailmankaikkeuteen. Taolaisuuden mukaan ihmisen tulisi pyrkiä sopeuttamaan toimintansa kehon ja ympäristön rytmeihin ja muutoksiin. Tämä filosofia sopii hyvin terveydellisiin harjoituksiin, sillä se kannustaa kuuntelemaan itseään ja mukauttamaan toimintaansa ja elämäntapojaan terveyden ylläpitämiseksi ja sairauksien torjumiseksi.

Taojooga -harjoituksessa näkyy selkeästi vanha taolainen viisaus kehon ja mielen erottamattomasta yhteistoiminnasta. Aivot, keho, mieli, tunteet, hengitys, liike, mielikuvat ja tarkkaavaisuus ovat kaikki saman toisiinsa vaikuttavan dynaamisen systeemin osia. Mieli ei ole dualistisesti irrallaan kehosta, vaan mieli on kehollistunut. Tämä on näkemys, joka on vasta muotoutumassa tieteelliseksi teoriaksi. Tieteessä näistä teorioista käytetään nimitystä kehollinen tai kehollistunut kognitio (embodied cognition).

Mantak Chia oli ensimmäinen taojooga opettaja, joka alkoi avoimesti opettaa länsimaalaisia ihmisiä. Tuohon aikaan 80-luvun alussa kiinalaiset meditaatiomenetelmät olivat länsimaissa täysin tuntemattomia, joten Chia kutsui opettamaansa menetelmää taojoogaksi, koska jooga oli länsimaalaisille tuttu termi. Mantak Chia alkoi myöhemmin kutsua opettamaansa menetelmää nimellä Universal Tao, mutta taojooga -nimitys jäi elämään, ja siksi minäkin käytän sitä.

Taojooga on siis taolaiseen filosofiaan pohjautuva terveysharjoitus- ja meditaatio -menetelmä, jonka olen oppinut Mantak Chialta ja hänen vanhimmalta oppilaltaan Juan Li:ltä. Olen toinen kahdesta suomalaisesta, joille Mantak Chia on antanut systeeminsä opetusluvan (toinen on Jukka-Pekka Lilja). Taojooga-harjoitukset muistuttavat jonkin verran eräitä intialaisia ja tiibetiläisiä joogaharjoituksia, joissa meditatiivisen keskittymisen, mielikuvien ja hengityksen yhdistelmällä vaikutetaan autonomiseen hermostoon. Tämä ei ole yllättävää, sillä näiden harjoitusten alkuperä on himalajan vuoristossa, joka on Intian, Kiinan, Tiibetin ja Nepalin risteyksessä. Tämä on siis hieman erityyppistä meditaatiota kuin chan (eli zen)- ja vipassana buddhalaiseen perinteeseen pohjautuvassa mindfulness-harjoittelussa.

Lyhyt ja vahvasti yksinkertaistettu kuvaus Taojoogan ydinharjoituksista:

Sisäinen hymy: harjoitus, jossa opetetaan tietoisesti aktivoimaan lempeä miellyttävä tunnetila, jonka annetaan levitä kaikkialle kehon eri osiin. Tämä harjoitus muistuttaa monia mielikuva- ja rentoutumisharjoituksia.
Kuusi parantavaa ääntä: Harjoitus, jossa hengityksen-. äänen-, tunnetilan-, mielikuvan ja kehonliikkeen yhdistelmällä “hierotaan” eri sisäelimiä.
Mikro- ja makrokosminen kierto: Meditaatio, jossa kehon “energiaa” kierrätetään intention ja/tai hengityksen tahdissa tiettyjä meridiaaneja pitkin.
Viiden elementin fuusio 1,2 ja 3: Näillä harjoituksilla kierrätetään ja tasapainotetaan tunteita ja elinvoimaa.
Tuli ja vesi meditaatio: kaikkien edellisten harjoitusten kulminaatio, eräänlainen energiatasapainon uudelleenorganisointiprosessi.

Muita keskeisiä taojooga-harjoituksia ovat luuydin -neikung (kiinaksi xisuijing, eli “luuytimen puhtaaksi peseminen”) sekä keskikanavameditaatio, joka löytyy hieman eri versioina myös intialaisesta ja tiibettiläisestä joogaperinteestä.

Mantak Chian Universal Tao-systeemissä on myös suuri joukko erilaisia “apuharjoitteita”, kuten vatsan – ja sisäelintenhieronan menetelmä tsi nei tsang, erilaisia qigong harjoitteita kuten rautapaita qigong, dantien qigong, taiji qigong jne. Hänen systeeminsä on toisaalta hyvin terveyspainotteinen, toisaalta hyvin monimutkainen ja esoteerinen. Niinpä olen ottanut siitä omaan Dynamis -menetelmääni vain tiettyjä osia.

Taiji

Kolmas kiinalainen laji, josta Dynamis on saanut vaikutteita, on taiji. Taiji (Taijiquan, Taiji Quan, Tai Chi, Tai Chi Chuan), on vanha kiinalainen laji, joka kuuluu neijia, eli sisäisten kamppailulajien ryhmään kuten yiquankin. Nykyään taiji on lähinnä meditatiivinen, terveyttä edistävä liikuntamuoto.

Legendan mukaan taolainen Zhang Sanfeng kehitti Taijin periaatteet 1300 -luvulla Wudang -vuorella nähtyään käärmeen ja linnun välisen taistelun. Historiallisesti Taiji on todennäköisemmin syntynyt 1600-luvulla pienessä Chen-suvun kotikylässä Henanin maakunassa Kiinassa. Taijissa on monia eri tyylejä (kuten Yang, Chen, Wu, Sun) ja jokaisessa tyylissä on monia eri “alatyylejä” ja muotoja.

Zhang Sanfeng katsoo käärmeen ja linnun taistelua.

Vaikka Taiji oli alunperin kamppailulaji, 1900-luvulle tultaessa ihmiset olivat yhä enemmän kiinnostuneita terveytensä ylläpitämisestä eivätkä niinkään kamppailusta. Erityisesti taiji -mestari Yang Chengfu muutti tyyliään helpommin opittavaksi, jolloin yhä useammat ihmiset pystyivät sitä harjoittelemaan. Tällöin myös Taijin suosio kasvoi Kiinassa voimakkaasti. Koska taiji on erinomainen terveysharjoitus, se lasketaan usein yhdeksi qigong tyyliksi. (Huom. useimmat tieteelliset tutkimukset, joissa puhutaan taijista tulisi oikeastaan luokitella qigong-tutkimuksiksi, sillä yleensä niissä käytetään hyvin rankasti yksinkertaistettuja taiji-liikesarjoja)

Taijissa harjoitellaan erilaisia liikesarjoja, joita kutsutaan myös muodoiksi. Perinteiset liikesarjat ovat pitkiä (esim. 108 liikettä) ja niiden liikeiden oppiminen kestää kauan, useita vuosia. Niinpä nykyisin on kehitetty huomattavasti lyhyempiä sarjoja, (esim 24 tai 8 liikettä) jotka ovat nopeammin opittavissa. Taijin vaikeus ei kuitenkaan tule itse liikkeiden muistamisesta, vaan niiden oikeaoppisesta suorittamisesta. Jotta voi tehdä taijita “oikein”, täytyy oppia liikkumaan ja käyttämään kehoaan uudella tavalla. Tämän taidon oppiminen on vuosien prosessi, joka vaatii paljon työtä. Se kuitenkin myös antaa paljon, sillä se voimistaa kehoa ja mieltä, kehittää kehonhallintaa ja keskittymiskykyä.

Taiji on nykyään myös urheilulaji jossa voi kilpailla. Kilpailu tuo mukanaan mitaleita ja urheilusankareita, mutta monet vanhat taiji -mestarit arvostelevat sitä ja sanovat sen muuttavan taijin luonnetta liikaa. Kilpa -taiji on arvostelutuomareiden arvioima laji kuten vaikkapa voimistelu tai taitoluistelu, joten ulkoinen näyttävyys on siinä tärkeää. Tällöin myös taijiliikeiden liikeradat kasvavat hyvin suuriksi, mikä ei enää ole optimaalista terveydellisestä tai funktionaalisesta näkökulmasta katsoen.

Meditaatio

Dynamis on meditatiivista kehomieli harjoittelua, ja vaikka suuri osa dynamiksen harjoittelusta tapahtuu liikkuen, myös liikkumattomat meditaatioharjoitukset ovat tärkeä osa dynamista. Olen itse harjoittanut yli 30 vuoden ajan erilaisia meditaatio menetelmiä ja opetan joitain näistä menetelmistä myös dynamis-harjoittelun yhteydessä. Meditaatio menetelmät tulevat useasta eri perinteestä: buddhalaisesta perinteestä tuleva tietoinen hyväksyvä läsnäolo (mindfulness), taolaisesta perinteestä (taojooga/neikung) tulevat meditaatiomenetelmät, himalajan vuoriston alueen joogaperinteestä tulevat meditaatio harjoitteet, sekä non duality-perinteestä tulevat tietoisuusharjoitukset. Katso myös blogikirjoitukseni meditaatiosta: https://www.dynamis.fi/blogi/

Muutamia aiheeseen liittyviä suomalaisia webbisivuja

Järvenpään Sanbao: qigong, taiji ja yiquan opetusta
Tarmo Hakkarainen: qigong, taiji ja taojooga opetusta
Kuopion taijiquan ry: taiji opetusta
Luonnonkeskus: taojooga opetusta

Suomenkielistä kirjallisuutta

Zhang Chang Wang: Tie terveyteen ja hyvinvointiin
Yiquan opettajani kirja, jossa olen ollut toinen toimittaja. Paljon asiaan myös qigong- ja taiji harjoittelijoille

Tarmo Hakkarainen: Polku sisäiseen harjoitteluun
Mantak Chia: Muunna stressi elinvoimaksi
Helena Hallenberg : Elämänportti, Qigong-terveysharjoitukset
Tommi Tolmunen: Salainen zen-harjoitus